Näin matkamme käy !!

Tanskassa ajeltiin hienojen ja pitkien siltojen ylitse. Pysähdyttiimpä eräälle huoltoasemalle kahville ja jäätelölle. Jatkoimme matkaamme lautalla Saksaan. Päästyämme satamaan ajoimme vielä n. 100 km Lyypekkiin jossa sijaitsi hotellimme Aquamarin.
Hotellihuone oli tilava ja todella hieno. Saimme jopa tunniksi käyttöömme nettiyhteyden. Äidin pienen yöllisen kännykkäsekoilun vuoksi saimme nukkua tunnin pidempään, mutta pysyimme aikataulussa ja kerkesimme aivan hyvin matkaan.

Saksan autobaanalla on liikenteessä aivan hulluja kuskeja! Vauhtia ainakin ja ylikin 200km/h. Jää meidän vanha rouva Opel jälkeen vaikka parhaimmillaan vauhtia meilläkin oli 145km/h. Ajoimme upean ja valtavan kauniin pikkukylän Guxhagenin läpi. McDonald’sin kyltin ohi ajettuamme Elsa sanoi: ”Kuka minulle minulle paistaa ruokaa?” Ei siinä voinut muuta kuin nauraa, oli sen verta suloisen kuuloinen. Sitten alkoi Elsa ja Olli suostuttelemaan Ristoa heitä viemään mäkkäriin syömään. Niinhän siinä kävi loppupelissä että siellä se ruoka syötiin.

Ei kestänyt kuin yhden muumijakson verran että Elsa ja Olli molemmat nukahtivat. Oli vissiinkin aika raskasta tuo syöminen.
Frankfurtissa kohosi isoja ja mahtavia rakennuksia meidän ohi ajaessamme. Eipä semmoisia näy Suomessa.

Luntakin bongattiin ajaessamme keski-saksan korkeilla kohdilla. Neulepuikot vain kolisevat etupenkillä äidin neuloessa vielä 17 aikaan, kun taas aiemmin on ollut jo 16 aikaan liian pimeä neuloa. Täällä siis valoa riittää pidemmäksi aikaa, kuin muualla meidän matkamme varrella.

Saksassa on ollut noin 2-5 astetta lämpimän puolella koko ajan. Ei ole pakkasta tarvinnut täällä kestää. Aamulla oli hieman kosteaa ja sateista. Päivän mittaan sää alkoi kuitenkin selvitä ja aurinko paistoi todella kirkkaasti, kunnes taas tuli harmaata ja ankeaa. Illan mittaan aurinko loi vielä viimeiset kauniit säteensä taivaalle kirkastaakseen mielemme.