Meidän sakki tutustuu eläintarhoihin

Niin se aika kuluu, pikku poikamme Olli täytti, 1.3.2010, neljä vuotta! Juhlittiin täällä synttäreitä uusien ystävien kanssa. Olli sai lahjaksi paljon autoja! Risto-isin kanssa lelukauppassakin, Olli saadessa valita mitä leluja tahansa lähti pikku-ukkelin mukaan kassillinen pikkuautoja! Automies =) Miehet kävivät kahdestaa ulkona syömässäkin, poikien juttuja ;)
Suomessa pidetään sitten Ollille juhlat uudemman kerran, pääset mummit, ukit, kummit ja kamut juhliin.

Reilu viikko sitten , testattiin kuinka matkavakuutus ja paikallinen yksityislääkäriasema toimivat, sillä Elsa neidille tuli kova kuume ja yskä jotka eivät koti konstein lähteneet. Ja toimihan ne! Saatiin Elsalle lääkäriaika vajaan tunnin päähän, Tapiola toimitti maksusitoumuksen, ja saimme loistavaa palvelua suomenkielellä. Xanitin vastaanotossa työskenteli suomalainen virkailija, joka sitten toimi tulkkinakin espanjalaisen lastenlääkärin tutkiessa hyvin reipasta pikkupotilasta (täällä lapsia hoitava vain lastenlääkärit, ainoastaan hätätapauksessa yleislääkäri). Diagnoosina ylähengitystieinfektio, ja Elsan ensimmäinen lääkekuuri. Me siis suuntasimme apteekkiin. Apteekissakin saimme palvelua suomenkielellä, eli helppoa asiointia taas. Lääkkeet ovat täällä paljon edullisempia kuin Suomessa, ja vieläpä hyvin "lapsiystävällisiä" ts. ihanan värisiä ja makuisia. Yskänlääke on pinkkiä ja maistuu mansikalle, ibuprofeeni oranssia ja maistuu appelsiinille, penisiliini valkoista ja maistuu banaanille... eipä ollut vaikeaa antaa lapselle lääkettä, olisi jopa halunnut lisää... ja kaiken lisäksi lääkkeet toimivatkin eli tyttö parani hyvin, jo seuraavana päivänä jaksoi hyvin Olli veljen kanssa ottaa pikkuisen matsia.

Ollaan tutustuttu tällä reissulla eläintarhoihin, paikkallisiin luonnonpuistoihin ja menossa vielä katsastamaan paikalliset lintu-, krotiili. ja kaktuspuistot ainakin eli paljon nähty ja koettu uusia asioita! Tällä viikolla meillä oli vieraana Pia ja Jonna, heidän kanssaan kävimme Fuengirolan keskustassa sijaitsevassa Fuengirola Zoossa, joka palkittu hyvästä eläinten kohtelusta mm. National Geography. Paikka oli ihana, pieni eläintarha keskellä kaupunkia. Eläintarhassa apinat, tiikeri, krokotiilit ja virtahevot ihastuttivat meitä usean tunnin ajan. Palasimme monta kertaa uudelleen katselemaan simpansseja ja gorilloja, liekkö yhdennäköisyys ollut syynä tähän vetovoimaan....

Tänään sitten oli itkupäivä, Emma lähti Pian ja Jonnan mukana takaisin Kajaaniin. Ja minä olen täällä itkenyt illan ikävää, reilu kuukausi että nähdään seuraavan kerran. Onneksi on mese, skype yms että voidaan olla päivittäin yhteyksissä. Ikävä on myös Millaa! Täällä kovasti jännäilen milloin tulee soitto että synnärille lähtö tuli...ja että Jussi syntyy...Minusta tulee mummi!! Tuntuu ihanan uskomattomalta!! Täällä Jussin pussia ollaan Ellan kanssa kerätty, kaikkea kivaa uudelle pikkumiehelle!

Ei sentään lunta Costa Del Solin alueella

Eilen ja tänään on voinut Suomessakin medioista lukea ja kuulla tietoa, että Barcelonassa on tullut lunta niin paljon, että kouluja on jouduttu sulkemaan ja liikenne on ollut kaaoksessa. Totta on, että siellä on tullut lunta enemmän kuin viimeiseen 25 vuoteen ja että kylmää on myös täällä aurinkorannikolla mutta täällä ei sentään ole vieläkään jouduttu lumitöihin. Tänään tiistainakin oli paikoitellen lämmintä varjossakin 18 astetta vaikka aamusta tuuli ja tuiverrus sai pohjosen ihmisenkin hytisemään.

Viime torstaina meillä elettiin jänniä hetkiä, kun perjantaina odottamamme vieraat soittivatkin jo torstai iltapäivänä Malagan lentokentältä, että olemmekos heitä vastassa. Noh Eine siitä sitten samoilta istumilta lähti tai olisi lähtenyt Moilasia hakemaan mutta kun ei päässyt ulos asunnosta. Ovi oli näet takalukossa, isäntä töissä ja toiset avaimet autotallissa auton keskikonsolissa. Hämmennyksen ja härdellin jälkeen onnistui kuitenkin ulostautuminen ja reilussa viidessätoista minuutissa oli kyyti jo kentällä.

Sunnuntaina oli Suomelassa veteraanijuhla ja juhlan pääesiintyjänä oli ulkoministerimme Alexander Stubb, www.alexstubb.com. Tilaisuus oli juhlallinen ja täytyy sanoa, että hiljaiseksi vetää katsoa noita miehiä ja naisia, jotka ovat meille taanneet sen mitä meillä nyt on. Heitä ei enää ole paljon joukossamme joten nyt on entistä tärkeämpää, ettemme unohda heitä emmekä tulevaisuudessa sitä, mitä he ovat meidän eteemme tehneet. Saamme olla heistä ylpeitä!!!

Mitä tulee sitten Alexin osuuteen niin hän veti homman normaalilla rutiinilla. Vähän minua häiritsi se, että hän joutui lukemaan paperista ne osuudet, jotka oli tarkoitettu veteraaneille.... mutta parempi niinkin. Seuraavista linkeistä löytyy itsekuvattuja pätkiä ulkoministerimme kommenteista tai oikeammin vastauksista hänelle esitettyihin kysymyksiin.

http://www.youtube.com/watch?v=xLOWAyUdFVU

http://www.youtube.com/watch?v=nmjohNQpaW0


Nyt on siis uusi viikko alkanut vähän kylmissä merkeissä mutta eiköhän se vielä tässä ehdi lämmetä ennen huhtikuun 4. päivää jolloin Opelin nokan olisi tarkoitus lähteä kohti pohjoista... tai mistä sitä tietää vaikka auto päättäisikin jäädä tänne.

Kevättä

Viikko on mennyt muksujen kanssa hämmentäessä, koululaisilla on ollut kokeita ja muutenkin läksyjen tekoa ennen hiihtolomaa. Pidämme täällä hiihtolomaa viikon 10 kuten kotosallakin. Tiistai aamuna suuntasimme sakilla markkinoille. Markkinat ovat joka tiistai Fugen Feria-alueella. Feria-alueeksi kutsutaan laajaa juhlakenttää, joka palvelee tiistaisin markkinatorina ja lauantaisin kirpputorina. Fuengirolan tiistaimarkkinat ovat kuuluisat, ja niille tullaan tilausbusseilla kauempaakin. Tori väsyttää treenatunkin shoppaajan ja ostettavaa on vihanneksista koruihin.. Tytöt löysivät tuliaisia kotiin kavereille vietäväksi, ja me intiaanimusiikkia kuunneltavaksi.




Keskiviikkona kävimme Benalmadenassa Calamorro-vuoren huipulla "telecabin" köysiratahissillä. Hissi lähtee liikkeelle Benalmádena-Arroyo de la Mielin tivolin luota. Yllä olevassa kuvassa Elsa istuu hissin kyydissä, huomaa takana olevat maisemat. Ylhäältä on mahtavat mahdollisuudet tähystellä Välimerelle ja sen yli kangastavaan Afrikkaan. Granadan suunnassa pilkottavat kirkkaalla säällä Sierra Nevadan lumiset huiput. Ja hei uskokaa tai älkää minua EI PELOTTANUT OLLENKAAN, eli siis olen saanut täällä siedätyshoitoa korkeapaikan kammooni niin paljon ettei pikku vuori tuntunut missään. Vuoren huipulla pääsimme sopivasti mukaan Jardin de Las Aguilas eli ”kotkien puutarhassa” tapahtuvaan kotkien, haukkojen ja pöllöjen lentonäytökseen. Eipä siinä voinut kuin henkeä haukkoa, niin mieletöntä on nähdä läheltä lintuja joiden siipien kärkiväli on kolmisen metriä, ja kuinka linnut käyttävät tuulta hyväkseen liidellessään taivaalla sekä kuinka ne metsästävät.


Vuorelta laskeuduttiin alas, ja suunnattiin matka lähellä olevaan Selwo Marinaan, merieläinpuistoon, jossa näytöksissä pulikoivat mm. delfiinit, merileijonat ja pingviinit. Näimme myös krokotiilejä, pelikaaneja, flamingoja, käärmeitä, palan Etelä-Amerikan eläimistöä ja trooppista kasvistoa. jne. Olipas hieno kokemus, varsinkin pigviinit sykähdytti, kun ensi kertaa näki livenä. Elsakin höpötti kokoajan "viineistä". Illalla piipahdimme melkein koko sakilla, Ella ja Anna viettivät laatuaikaa kahdestaan, Mijaksessa syömässä.


Teinit sitten juoksentelivat kaupoilla niin Fugessa, kuin Malagassakin. Ella toimi hyvin asiantuntevana oppaana. Ja kun on kyseessä bestikset, niin puolin ja toisin yökyläilyäkin oli ohjelmassa. Säät suosivat kyllä lomalaisia,aurinko paistoi ja lämmintä taisi parhaillaan olla 23 astetta, eli pienet rusketusraidat kotiin viemisinä ja shoppailukassien ja tuliaisten lisäksi. Torstaina iltapäivällä saimme vieraaksemme Annan, hänen siskonsa Outin ja tädin Railin, vietimme leppoisaa iltapäivää meillä tapaksien merkeissä (lue, että Eine pääsi loistamaan tapaskurssilla opituilla taidoilla) maisteltiin simpukoita, rapuja, Ropas viejasia, erilaisia leipiä, jne. Frittikeitin, on ihan mahtava vekotin tapasten kokkaamisessa, täytynee hankkia kotiinkin. Sitten olikin kyynelien vuoro, kun Risto lähti viemään porukat kentälle, ja lennolle kotia kohti.

Perjantaina vietimme Riston synttäreitä, tallusteltiin rannalla lasten kanssa, käytiin ostamassa Pacosin leipomosta suklaakakkua. Illalla suuntasimme kahdestaan katsomaan Suomen välierämatsia Uuteen Reflaan. Porukkaa oli ja tunnelma katossa kunnes.... niin jokainen tietää jo miten siinä sitten kävi, kuusi maalia omiin 12 minuutissa ja finaalipaikka meni siinä. Taisi siinä juhlan kunniaksi ja suomen tappioksi tulla kumottua muutama tuoppi ehkä liikaakin.


Lauantaina vierailimme Selwo Aventurassa,safaripuistossa jossa on erilaisia villieläimiä esim. leijonia, efefantteja, kirahveja, sarvikuonoja. Eläimet eläväät "vapaana" yli sadan hehtaarin kokoisessa puistossa. Puisto sijaitsee Esteponassa, matka kestää Fuengirolasta tunnin ja auton nokka kohti Marbellan suuntaa. Puistossa eläimiä ihailtiin kuorma-auton lavoilta ja kävelysilloilta. Puistossa kului koko lauantai, paikka oli todella vaikuttava. Suosittelemme lämpimästi kaikille!

Kaikkialla on ollu mukavaa ja helppoa liikkua, koska vielä ei ole turistiryysistä ja lama näkyy espanjalaisten pieninä määrinä huvipuistoissa ym. Ei ole tarvinnut jonotella juurikaan, ja sehän sopii meille hyvin.

Eipäs ole tullut blogia päivitettyä, mutta nyt sitten muutama sana kuulumisistamme. Vietimme ystävänpäivää Suomelassa ystävänpäivä/laskiaisjuhlissa. Risto, Ella ja Annika olivat viihdytysjoukoissa. Annika pimputteli pianoa, Risto toimi illan juontajana ja Ella ohjelmanumeroissa mukana. Syötiin tietysti perinteisiä suomalaisia laskiaispullia ja kilisteltiin ystävänmaljoja!

Neulekahvilaan saapui Novitan lähetys, eli Eine ja Ella sai ison pussillisen kevään uutuus lankoja. Täällä todella huonosti lankoja saatavana. Muutama paikka löytynyt joissa lankoja myynnissä, mutta suurin osa tekokuitulankoja. Täällä neulominen ei "koko kansan" huvia, niin kuin meillä koto Suomessa. Tavarataloissa ei todellakaan ole lankoja myynnissä. No mutta, onneksi lankalähetykset kulkevat. Ja neuleitakin on tullut väsättyä, meillä hyväntekeväisyysprojeksi jossa kudomme Malagalaiseen lastenkotiin pikkuneuleita. Syksyn kiireissä ei ennättänyt omille edes sukkia tekemään, mutta nyt sekin asia korjattu. Myös tulevalle mummutettavalle on värkätty kaikkea pientä kivaa, mm. jussisukat.

Arki täällä sujuu mukavasti, muksut jo puhuvat mukavasti espanjaa. Ollikin katseli aamulasten ohjelmia, joissa laskettiin Mikki Hiiren ystäviä, ja niinpäs pikku mies oppi laskemaan 1-10 espanjaksi. Ja mitä Olli edellä, sitä Elsa perässä... Luulisin että jos menisivät paikalliseen päiväkotiin, kieli olisi piankin hallussa. Ollaan kokkailtu paikallisia ruokia, ja ruokarytmikin alkaa olla jo hyvin paikallinen eli illallista nautitaan meidän "iltapala-aikaan" klo 20 maissa.

Torstaina saimme Lauran, siis Riston tytön, tänne viikon ajaksi vieraaksemme. Nyt sitten kaikki lapsemme käyneet täällä, toiset pidemmän ja toiset lyhyemmän reissun. Laura toi meille ihania tuliaisia, mm. lisää lankoja, muumitikkareita, fazerin suklaata ja jenkkiä. Ella on tutustuttanut Lauraa Fugen shoppailumestoihin, ja tietysti on käyty katselemassa amigoja.

Lauantaina aamulla suunnistimme Riston kanssa kahdestaa Los Bolitsen kirpparille, ihmettelemään tavaroiden paljoutta ja kansallisuuksien kirjoa. Tavaraa löytyi vaatteista, keittiön kylmäkalusteisiin. myyjiä paikallisista marokkolaisiin. Päivällä Riston harjoittelun ohjaaja Sirpa lähti näyttämään meille Malagan kaupunkia. Menimme Malagaan paikallisjunalla Renfellä. Junamatka kestää voin kolme varttia, rata kulkee rannan tuntumassa, eli maisemat ovat todella ihanat. Junan hinnatkin ovat hiukan edullisemmat kuin Suomessa, eli edestakaisin matka per/hlö vain 5.50 e.

Málaga on Costa del Solilla sijaitseva satamakaupunki ja Málagan provinssin pääkaupunki, jossa on asukkaita reilut 500 000. Kaupungin ovat perustaneet muinaiset foinikialaiset noin 3000 vuotta sitten. Málagassa onkin pitkän historiansa ajalta paljon nähtävyyksiä ja kulttuuritarjontaa, kertoo turistiopas kirjanen. Perillä Malagassa, kävimme Hemmingway kantabaarisissa ryypyllä, baari oli todella vaikuttava ja Malaga viini ihanan makeaa. Ihastuttava juttu oli myös kun lopuksi lasku kirjoitettiin liidulla baaritiskiin.

Sieltä jatkoimme matkaa keskusaukiolle ja pääkadulle Calle Lariokselle , jonne kaunis sää oli huokutellut paljon väkeä liikkeelle. Lapsia ihastutti pantomiimitaiteilijat ja pellet, jotka esittivät hauskoja temppuja ja ilahduttivat lapsia pikkuöahjoilla kuten ilmapalloilla, karkeilla ja marmorikuulilla.



Vierailimme Malagan roomalaiskatollisessa katedraalissa, näkymät oli todella vaikuttavia! Lipun tarkastajasetä, ihastui meidän Elsa-neitiin niin että suukotteli ja hali höpötti ihastustaan tovin aikaa.Malagan yksitorninen katedraali on rakennettu alkuperäisen vanhan moskeijan paikalle. Katedraalin rakentaminen alkoi sen jälkeen, kun katoliset kuninkaat olivat valloittaneet Malagan maurilaisilta vuonna 1528. Katedraali on pitkän rakennusurakan jälkeen edelleen keskeneräinen, sillä toinen torni puuttuu yhä. Tärkeimpiä kohteita katedraalissa ovat katedraalin kappelit Capilla Mayor ja Capilla del Sagrado Corazón sekä katedraalin erityisen kauniit kuoripenkit.





Sen jälkeen menimme ruokailemaan paikalliseen tapas-ravintolaan El pimpiin, Ja wau, tunnelma oli todella paikallinen. Paikka oli ihan täynnä ja mekkalaa piisasi espanjalaiseen tapaan. Saimme todella hyvää palvelua, tarjoilijat olivat täälläkin lääpällään hurmaaviin Hirvilahtiin. Ennen kuin edes ennätimme tilata ruokaa, oli Elsa saanut hurmaavan punaisen neilikan, molemmille punaisia sydän tikkareita ja ilmapalloja sekä kortteja. Tilasimme pöydän täyteen erilaisia tapas-annoksia, ja nam mitä paikallisia herkkuja, juustoja, kinkkuja, omelettia, erilaisia leipiä kaloilla, kinkuilla juustoilla jne. Poissa lähtiessämme huomasimme seinällä vielä kuvia joissa kerrottiin El Pimpin olevan Antonio Banderasin kantapaikka Malagassa. Ravintolasta poistui, hyvin tyytyväisiä asiakkaita!

Ruuan jälkeen suuntasimme kautta aikojen kuuluisamman malagalaisen eli Pablo Picasson syntymäkotiin ja museoon. Herrahan on syntynyt Malagassa vuonna 1881 ja elänyt lapsuutensa siellä. Pablo Picasso kuoli vuonna 1973 Ranskassa 91-vuotiaana. (Vaikkakin minun mielestä Antonio B on paljon ihanampi) Herran patsaskin bongattiin talon edustalla sijaitsevasta puistosta. ja mukava yllätys, juuri tänään museoon oli vapaa pääsy, eli suurperhe Hirvilahti-Tervonen-Ronkainen säästi muutaman euron =)
Picasson museossa näimme mm. kastemekon jossa herra on saanut nimensä, työvälineitä joita hän on käyttänyt, keramiikkatöitä jne. Vaikuttavaa, vaikkakin joistakin töistä oli ajatuksena että meidänkin mukulat osaisivat tuollaisia tehdä, mutta ilman P.B:n signeerausta arvo taitaa jäädä tunnetasolle.




Taide ja kulttuuri kokemuksen jälkeen suuntasimme matkamme Gibralfaro Linnoitukselle joka on 131 metriä korkean kukkulan laella, josta on upeat näkymät yli Malagan. Linnoitus on peräisin 14-vuosisadalta, jolloin alue vielä oli Granadan kuningaskunnan hallussa.

Gibralfarolle vie helposti käveltävä kävelytie, jota pitkin pääsimme myös rattailla, tosin paikoitellen tosi jyrkkääkin kävelytietä. Kiivetessämme ylös polkua pitkin, jäimme Ollin kanssa pitämään perää muiden mennessä edellä, kohtasimmeseuraavassa kaarteessa mummuja ja pappoja istumassa lepotauolla. Olli tuumasi minulle: "Äiti, kato isin uusia kavereita, käydäänkö juttelemassa niiden kanssa" Olli on siis ymmärtänyt iskän harjoittelun tavoitteet paremmin kuin hyvin!

Alapuolella olevia näkymiä ja historialliseia kohteita ovat mm. Alcazaba on linnoitus rakennelma aivan sisimmässä Malagassa, ajalta jolloin Moorit hallinnoivat aluetta (Alcazaba tarkoittaa arabiaksi linnoitusta). Sen vieressä on Flavian Roomalainen Teatteri, jäänteenä muinaisen Roomalaisen kulttuurin ja hallinnon ajalta Malagassa. Kotimatkalla olikin sittn jo väsyneitä lapsia. Juna-aseman vierestä löytyi uusi iso ja hieno ostari, jonne käy ainakin teinien tie, taitaa äippäkin lähteä mukaan... Junalla köröteltiin takaisiin ja kaupan kautta kotiin. Eli ihana ja todella antoisa reissu, kiitos Sirpalle!!!

Tänään saamme lisää vieraita Suomesta, eli Ellan kaveri Anna saapuu siskonsa ja tätinsä kanssa tänne muutaman päivän visitille. Voi sitä teinienergiaa, kuinkahan ne saa pidettyä noiden innokkaiden spanish amigojen lumouksesta kauempana?!

Morovuori, Nerja, Frigialana, Malaga viiniä ja tapaksia

Maanantaina kävimme Riston ja pikkuisten kanssa ottamassa taas siedätys hoitoa minun korkeanpaikan kammolle. (Meillä Olli ja Elsakin kiusaa minua kammostani, heti jos ajetaan vähänkään ylös vuorille päin alkaa takapenkiltä kuulua: Äiti pelottaako sua?) Reflan henkilökunnan suositteli käymään paikallisen antenivuoren (Moro-vuori) päällä, ja mehän tietty tuumasta toimeen. Vuori on reilun kilometrin korkea, ja voitten uskoa että minua pelotti! sinne johti hyvin kapea ja mutkikas tie, ja kaiteista ei tien reunalla ollut tietoakaan, mutta ne näkymät olivat huikeat. Ja maa jalkojen alla tuntui jotenkin turvallisemmalta kuin rotkojen reunalla mutkittelu autolla. Hui miten ihanan kamala paikka! Sykettä tasattiin illalla sitten Espanjan kielen opintojen parissa. Hola!

Tiistai ja keskiviikko menikin sitten arkihommissa, koulua ja kotihommia. Ellan kanssa piipahdettiin neulekahvilassa. Ja siellä oli ihana yllätys, vieraana oli Novitalta markkinointi täti, jolla oli mukana kevään uutuus lankoja ja uusi lehti. Mikä parasta hänelle sai jättää tilauksen langoista. Saadaan langat parin viikon päästä, tukkuhintaa ilman toimituskuluja. Jippiii pääsee kevät juttuja neulomaan! Ihania uutuuksia mm. Nallen kukkaketo- langat jotka sisältää jojobaa ja aloeveraa. Pistän kuvia sitten kun saan jotain valmista. Täällä olen kutonut omalle sakille kaikkea pientä sukkia jne. Jussille ihania pikkujuttu myös. Mummum mussukka =)


Torstai aamuna suuntasimme vanhan rouva Opel Zafiran keulan kohti Nerjaa. Olimme mukana Riston harjoittelupaikan Suomelan järjestämällä matkalla, siis ajeltiin heidän bussin perässä. Nerja on kunta Etelä-Espanjassa, joka sijaitsee noin 50 km Malagasta itään. Nerja kuuluun Andalucian autonomiseen alueeseen ja asukkaita siellä on noin 20 000. Joten ei mikään suuri paikka. Nerja tulee maurilaisesta sanasta "naricha", joka tarkoittaa runsasta ja kosteaa kevättä. Alue onkin rehevää ja hedelmällistä., teiden varsilla näimme todella paljon paikallisten viljelmiä ja kasvihuoneita. Taitaapi meille koto Suomeenkin tulla tomaatteja, appelsiineja ym. näiltä seuduilta.

Nerjassa kävimme tutustumassa tippukiviluoliin, jotka on löydetty "vasta" vuonna 1959 kolmen uteliaan nuoren miehen kiipeillessä vuorilla. Tippukiviluolat itse ovat todella vanhat, niillä on ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Luolista on löydetty muun muassa eläinaiheisia maalauksia vanhemmalta kivikaudelta. Ihminen on asuttanut luolia noin 25 000 vuotta. Kun tippukiviluolat löydettiin, löydettiin myös 40 ihmisen luurangot, joihin kuului muun muassa noin 6300 ennen ajanlaskumme alkua eläneen naisen luuranko. Nerjan tippukiviluolat kuuluvat Euroopan kauneimpiin.

Luolat koostuivat monista maanalaisista saleista, joissa saimme ihastella mitä mielettömämpiä luonnon taideteoksia. Kyllä siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi ja mitättömäksikin osaksi tässä maailman kaikkeudessa. Lapsetkin olivat aivan haltioissaan paikasta ja sen kauneudesta.


Luolilta lähdimme ajamaan Malagan moottoritietä pitkin määränpäänä Frigilianan kylä, tien oikealla puolella näkyy mielettömän kaunis Välimeri, vasemmalla kohoavat Almijaran huiput. Hetken kuluttua näkyviin tulee valkoinen talojen rypäs rinteessä, olemme saapuneet Frigilianaan. Kylä on palkittu Espanjan kauneimpana kylänä, täällä Andaluciassa se on ollut ykkössuosikki useita kertoja ja siitä onkin tullut yksi Costa del Solin suosituimmista retkikohteista. Kylän valkeana hohtavat talot ovat kyläläisille varsinkin isännille kunnia asia, talot kalkitaan kaksi-kolme kertaa vuodessa. Emäntien kunnia asiana ovat kasvit, joita kylästä löytyykin monenlaisia mm. granaattiomenapuita.


Kylään saapuessamme onkin jo lounasaika, ja meille on varattu rinteessä sijaitsevasta pienestä ravintolasta ruoka. Ruoka oli todella hyvää, saimme aluksi vasta leivottuja sämpylöitä ja alkuruokalautanen sisälsi paikallisia herkkuja mm. katkarapuja, simpukoita, sipulia, tomaattia, chritsomakkaraa, jamonia. Pääruuaksi saimme todella maukasta porsaanleikettä, uuniperunaa ja valkosipulikastiketta, ja jälkiruuaksi ihanaa suklaakermakakkua. Juomana tietty Einelle punkkua ja Ristolle olut. Ipanoiden menuu koostui kanasta, ranskalaisista ja jälkkärinä jäätelöä.


Tämän jälkeen suuntasimme viinikellarill
Elsa neiti otti automatkalla tirsat, joten hyvin levännyt pikkuneiti oli virtaa täynnä, tutustumaan paikkaan. Olli taas oli niin tööt, että siirtyi Risto iskän kanssa autolle lepäämään. Viinikellarilla meille pidettiin esitelmä ko. paikan viinin valmistus historiasta ja saimme maistella heidän viinejään. Viinit olivat ns. aperitiivi ja jälkiruokaviinejä, makeita sellaisia. Meidän perheen ”murkutkin” saivat maistella viinejä, mutta eipä tainnut oikein heidän makunystyröitä hivellä rusinaviinien makeus.

Lauantaina sitten suunnistimme Ellan ja Maria kanssa Sofiaopiston järjestämälle Tapas-kurssille Suomalaiselle koululle. Kurssi oli ihan mielettömän upea kokemus! Opimme mm. käsittelemään mustekaloja ja simpukoita. Valmistamaan paikallisista raaka-aineista erilaisia tapaksia, kurssin päätteeksi sitten maistelimme kokkauksiamme. Ja olihan muuten hyviä! Kurssin jälkeen käveltiin sitten rannalle, jossa Risto, Jari & muksut olivat nauttimassa kauniista ja lämpimästä säästä. Taisi olla kevään lämpöennätys 22 astetta. Kotiin kurvattiin Mercadonan (on siis ruokakauppa) kautta, pitihän sitä heti saada tapas tarvikkeita, että pääsee testaamaan uusia taitoja omassa keittiössä. Illalla sitten käytiinkin Marian kanssa tutustumassa paikalliseen yöelämään, mutta ei siitä sen enempää näin julkisesti kuin että kivaa oli =)

Tammikuu takana

Ensimmäinen kuukausi takana, ja vielä pari edessä. Loppuviikko mennyt hieman ristiriitaisten tunteiden vallassa. Saattelimme Millan kotimatkalle Suomeen torstaina, ja minulla meni torstai ja perjantai itkiessä ikävää. Seuraavan kerran kun Millan kanssa tavataan "Jussi" on jo syntynyt eli siis Milla on äippä ja minä mummi. No onneksi Milla pääsi lentojen myöhästelyistä huolimatta turvallisesti kotiin, ja saatiin meseyhteys toimimaan, helpottaa ehkä hieman ikävää....

Niin, sitten se toinen ääripää fiiliksistä. Huomaan(mme) koko ajan miettivämme kuinka saisimme työ ym. kuviot järjesteltyä niin että voisimme palata tänne pidemmäksi aikaa. Saas nähdä kuinka käy, ollaanko täällä takaisin jo ensi syksynä? No aika näyttää...

Täällä arki rullaa mukavasti, tyttöjen koulua, Riston töitä, ympäristöön tutustumista jne. Ella on saanut kavereita. Emma ja Annika ovat käyneet tutustumassa luontokerhon kanssa paikallisiin kasveihin, eläimiin ja muutenkin ympäristöön, ja opettaneet sitten meille muille paljon uusia asioita. Minä ja Risto aloitamme maanantaina Espanjankielen opinnot, kirjakin käytiin ostamassa jo. Tosin reippaat pikkuisemme Olli ja Elsa jo käyttävät Espanjan kielen tervehdyksiä sujuvasti, saaden takaisin iloisia terveydyksiä hymyjen kera =)

Tänään kävimme tutustumassa Benalmadenassa sijaitsevaan Tivoli Worldiin, ja paikka oli tosi mukava! Varsinkin pienille lapsille suunnattuja laitteita oli todella paljon, eikä rannekkeiden hinnat päätähuimanneet näin talvikaudella. Rannekkeen hinta oli vain 10 e. Pyörittiin karuselleissa viisi tuntia, jonka jälkeen kaikilla oli niin nälkä että suuntasimme Reflaan syömään. Loistava päivä taas kerran.

Uusi viikko ja uudet kujeet, retki Mijasiin

Uusi viikko on lähtenyt käyntiin, aika menee todella nopsaan, kohta ollaan oltu kuukausi täällä. Maantaiaamuna aloiteltiin koulun merkeissä, tytöt olleet tähän mennessä todella reippaita ja ahkeria, eikä kotiopetuksen suhteen ole ollut ongelmia. Emma oli skypen välityksellä yhteydessä opettajaansa, ja välitunnilla sitten sai jutustella koko luokan kanssa. Ihania höpöttejä nuo kymppiweet. Netti mahdollistaa uusia tapoja opettaa myös peuskoulussa. Tosin kaikki opettajat eivät ole yhtä edistyksellisiä.



Iltapäivällä sitten suuntasimme koko sakilla ylös vuorille, Mijasin kylään, joka on yksi Andalusian upeista valkoisista kylistä. Se sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Fuengirolan keskustasta.(Fuengirolan kaupunki on kuulunut myös aikoinaan ensin Miljakseen, ennen kun siitä tuli itsenäinen kaupunki.) Ja sieltä aukeavat mahtavat näkymät alas kaupunkiin ja rannalle. Kylästä löytyy paljon tyypillisiä espanjalaisia kapeita kujia,ja todella upeita rakennuksia.




Kylässä on myös paljon museoita, mm. härkätaistelumuseo, miniatyyrimuseo, viinimuseo, kotiseututyyppinen museo sekä jauhomuseo. Pieneksi kyläksi siellä on myös erikoisen monta kirkkoa. Kävimme tutustumassa kalliokirkkoon, eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on rakennettu 1586 ja kunnostettu 1986. Kirkko oli todella kaunis! Sen seinien rakoihin oli työnnetty pieniä paperikääröjä, joihin paikalla käyneet ovat kirjoittaneet toiveitaan ja haaveitaan jättäen ne sinne. Täytynee seuraavalla vierailulla viedä itsekin sinne toivelappu.




Olli ja Elsa sulostuttivat käynnillään myös Mijaksessa. Olli on oppinut tervehtimään Espanjaksi, ja hänestä on todella ihana tevehtiä kaikkia vastaantulijoita. Tervehdykset ja ilkikuriset irvistelyt saivat niin sedät kuin täditkin juttelemaan ja irvistelemään hänelle takaisin. Ja Ollilla oli hauskaa =) Elsa-neidin hyvin neitimäinen käytös ja vaaleilla kutreilla keikkuva mansikkapipo ihastutti mm. kahvilassa jossa hän kävin mannermaiseen tapaan muiskauttamassa suukot kahvilan omistaja tädin poskelle halien kera. Myös japanilainen turistiryhmä ihasteli Elsaneiti Komitsuaa tervehdysten kera. Kuvassa Elsa värittelee kahvilassa ja popsii herkullista kotitekoista suklaakakkua.


Tänään tiistaina sitten oli vuorossa minun ja Ellan harrastus eli neulekahvila. Caputsiinot ja puikkojen heilutusta. Jussin villapuku tuli melkein valmiiksi, ja herätti kovasti ihastusta =)Iltapäivällä oli vuorossa sitten lapsilla kouluhommia ja äippä tunniksi hierojalle. Hierojakäynniltä palasi hyvin rentoutunut äippä, joka suunnisti koko sakin kanssa ensi vaateostoksille ja sitten Reflaan syömään. Ystäväni Marian kertomien hintojen perässä menimme Dunnesille katselemaan, ja eihän se katseluksi jäänyt vaan mukaan lähti pussillinen vaatteita. Täytyy ennen kotiin paluuta käydä täydentämässä lasten vaatevarastot täällä, hinnat tosiedullisia! Saattaa olla että T-taksilla lähtee ainakin puoli kuutiota tavaraa kotiin, jotta mahdumme matkustamaan itse.