Kevättä

Viikko on mennyt muksujen kanssa hämmentäessä, koululaisilla on ollut kokeita ja muutenkin läksyjen tekoa ennen hiihtolomaa. Pidämme täällä hiihtolomaa viikon 10 kuten kotosallakin. Tiistai aamuna suuntasimme sakilla markkinoille. Markkinat ovat joka tiistai Fugen Feria-alueella. Feria-alueeksi kutsutaan laajaa juhlakenttää, joka palvelee tiistaisin markkinatorina ja lauantaisin kirpputorina. Fuengirolan tiistaimarkkinat ovat kuuluisat, ja niille tullaan tilausbusseilla kauempaakin. Tori väsyttää treenatunkin shoppaajan ja ostettavaa on vihanneksista koruihin.. Tytöt löysivät tuliaisia kotiin kavereille vietäväksi, ja me intiaanimusiikkia kuunneltavaksi.




Keskiviikkona kävimme Benalmadenassa Calamorro-vuoren huipulla "telecabin" köysiratahissillä. Hissi lähtee liikkeelle Benalmádena-Arroyo de la Mielin tivolin luota. Yllä olevassa kuvassa Elsa istuu hissin kyydissä, huomaa takana olevat maisemat. Ylhäältä on mahtavat mahdollisuudet tähystellä Välimerelle ja sen yli kangastavaan Afrikkaan. Granadan suunnassa pilkottavat kirkkaalla säällä Sierra Nevadan lumiset huiput. Ja hei uskokaa tai älkää minua EI PELOTTANUT OLLENKAAN, eli siis olen saanut täällä siedätyshoitoa korkeapaikan kammooni niin paljon ettei pikku vuori tuntunut missään. Vuoren huipulla pääsimme sopivasti mukaan Jardin de Las Aguilas eli ”kotkien puutarhassa” tapahtuvaan kotkien, haukkojen ja pöllöjen lentonäytökseen. Eipä siinä voinut kuin henkeä haukkoa, niin mieletöntä on nähdä läheltä lintuja joiden siipien kärkiväli on kolmisen metriä, ja kuinka linnut käyttävät tuulta hyväkseen liidellessään taivaalla sekä kuinka ne metsästävät.


Vuorelta laskeuduttiin alas, ja suunnattiin matka lähellä olevaan Selwo Marinaan, merieläinpuistoon, jossa näytöksissä pulikoivat mm. delfiinit, merileijonat ja pingviinit. Näimme myös krokotiilejä, pelikaaneja, flamingoja, käärmeitä, palan Etelä-Amerikan eläimistöä ja trooppista kasvistoa. jne. Olipas hieno kokemus, varsinkin pigviinit sykähdytti, kun ensi kertaa näki livenä. Elsakin höpötti kokoajan "viineistä". Illalla piipahdimme melkein koko sakilla, Ella ja Anna viettivät laatuaikaa kahdestaan, Mijaksessa syömässä.


Teinit sitten juoksentelivat kaupoilla niin Fugessa, kuin Malagassakin. Ella toimi hyvin asiantuntevana oppaana. Ja kun on kyseessä bestikset, niin puolin ja toisin yökyläilyäkin oli ohjelmassa. Säät suosivat kyllä lomalaisia,aurinko paistoi ja lämmintä taisi parhaillaan olla 23 astetta, eli pienet rusketusraidat kotiin viemisinä ja shoppailukassien ja tuliaisten lisäksi. Torstaina iltapäivällä saimme vieraaksemme Annan, hänen siskonsa Outin ja tädin Railin, vietimme leppoisaa iltapäivää meillä tapaksien merkeissä (lue, että Eine pääsi loistamaan tapaskurssilla opituilla taidoilla) maisteltiin simpukoita, rapuja, Ropas viejasia, erilaisia leipiä, jne. Frittikeitin, on ihan mahtava vekotin tapasten kokkaamisessa, täytynee hankkia kotiinkin. Sitten olikin kyynelien vuoro, kun Risto lähti viemään porukat kentälle, ja lennolle kotia kohti.

Perjantaina vietimme Riston synttäreitä, tallusteltiin rannalla lasten kanssa, käytiin ostamassa Pacosin leipomosta suklaakakkua. Illalla suuntasimme kahdestaan katsomaan Suomen välierämatsia Uuteen Reflaan. Porukkaa oli ja tunnelma katossa kunnes.... niin jokainen tietää jo miten siinä sitten kävi, kuusi maalia omiin 12 minuutissa ja finaalipaikka meni siinä. Taisi siinä juhlan kunniaksi ja suomen tappioksi tulla kumottua muutama tuoppi ehkä liikaakin.


Lauantaina vierailimme Selwo Aventurassa,safaripuistossa jossa on erilaisia villieläimiä esim. leijonia, efefantteja, kirahveja, sarvikuonoja. Eläimet eläväät "vapaana" yli sadan hehtaarin kokoisessa puistossa. Puisto sijaitsee Esteponassa, matka kestää Fuengirolasta tunnin ja auton nokka kohti Marbellan suuntaa. Puistossa eläimiä ihailtiin kuorma-auton lavoilta ja kävelysilloilta. Puistossa kului koko lauantai, paikka oli todella vaikuttava. Suosittelemme lämpimästi kaikille!

Kaikkialla on ollu mukavaa ja helppoa liikkua, koska vielä ei ole turistiryysistä ja lama näkyy espanjalaisten pieninä määrinä huvipuistoissa ym. Ei ole tarvinnut jonotella juurikaan, ja sehän sopii meille hyvin.

Eipäs ole tullut blogia päivitettyä, mutta nyt sitten muutama sana kuulumisistamme. Vietimme ystävänpäivää Suomelassa ystävänpäivä/laskiaisjuhlissa. Risto, Ella ja Annika olivat viihdytysjoukoissa. Annika pimputteli pianoa, Risto toimi illan juontajana ja Ella ohjelmanumeroissa mukana. Syötiin tietysti perinteisiä suomalaisia laskiaispullia ja kilisteltiin ystävänmaljoja!

Neulekahvilaan saapui Novitan lähetys, eli Eine ja Ella sai ison pussillisen kevään uutuus lankoja. Täällä todella huonosti lankoja saatavana. Muutama paikka löytynyt joissa lankoja myynnissä, mutta suurin osa tekokuitulankoja. Täällä neulominen ei "koko kansan" huvia, niin kuin meillä koto Suomessa. Tavarataloissa ei todellakaan ole lankoja myynnissä. No mutta, onneksi lankalähetykset kulkevat. Ja neuleitakin on tullut väsättyä, meillä hyväntekeväisyysprojeksi jossa kudomme Malagalaiseen lastenkotiin pikkuneuleita. Syksyn kiireissä ei ennättänyt omille edes sukkia tekemään, mutta nyt sekin asia korjattu. Myös tulevalle mummutettavalle on värkätty kaikkea pientä kivaa, mm. jussisukat.

Arki täällä sujuu mukavasti, muksut jo puhuvat mukavasti espanjaa. Ollikin katseli aamulasten ohjelmia, joissa laskettiin Mikki Hiiren ystäviä, ja niinpäs pikku mies oppi laskemaan 1-10 espanjaksi. Ja mitä Olli edellä, sitä Elsa perässä... Luulisin että jos menisivät paikalliseen päiväkotiin, kieli olisi piankin hallussa. Ollaan kokkailtu paikallisia ruokia, ja ruokarytmikin alkaa olla jo hyvin paikallinen eli illallista nautitaan meidän "iltapala-aikaan" klo 20 maissa.

Torstaina saimme Lauran, siis Riston tytön, tänne viikon ajaksi vieraaksemme. Nyt sitten kaikki lapsemme käyneet täällä, toiset pidemmän ja toiset lyhyemmän reissun. Laura toi meille ihania tuliaisia, mm. lisää lankoja, muumitikkareita, fazerin suklaata ja jenkkiä. Ella on tutustuttanut Lauraa Fugen shoppailumestoihin, ja tietysti on käyty katselemassa amigoja.

Lauantaina aamulla suunnistimme Riston kanssa kahdestaa Los Bolitsen kirpparille, ihmettelemään tavaroiden paljoutta ja kansallisuuksien kirjoa. Tavaraa löytyi vaatteista, keittiön kylmäkalusteisiin. myyjiä paikallisista marokkolaisiin. Päivällä Riston harjoittelun ohjaaja Sirpa lähti näyttämään meille Malagan kaupunkia. Menimme Malagaan paikallisjunalla Renfellä. Junamatka kestää voin kolme varttia, rata kulkee rannan tuntumassa, eli maisemat ovat todella ihanat. Junan hinnatkin ovat hiukan edullisemmat kuin Suomessa, eli edestakaisin matka per/hlö vain 5.50 e.

Málaga on Costa del Solilla sijaitseva satamakaupunki ja Málagan provinssin pääkaupunki, jossa on asukkaita reilut 500 000. Kaupungin ovat perustaneet muinaiset foinikialaiset noin 3000 vuotta sitten. Málagassa onkin pitkän historiansa ajalta paljon nähtävyyksiä ja kulttuuritarjontaa, kertoo turistiopas kirjanen. Perillä Malagassa, kävimme Hemmingway kantabaarisissa ryypyllä, baari oli todella vaikuttava ja Malaga viini ihanan makeaa. Ihastuttava juttu oli myös kun lopuksi lasku kirjoitettiin liidulla baaritiskiin.

Sieltä jatkoimme matkaa keskusaukiolle ja pääkadulle Calle Lariokselle , jonne kaunis sää oli huokutellut paljon väkeä liikkeelle. Lapsia ihastutti pantomiimitaiteilijat ja pellet, jotka esittivät hauskoja temppuja ja ilahduttivat lapsia pikkuöahjoilla kuten ilmapalloilla, karkeilla ja marmorikuulilla.



Vierailimme Malagan roomalaiskatollisessa katedraalissa, näkymät oli todella vaikuttavia! Lipun tarkastajasetä, ihastui meidän Elsa-neitiin niin että suukotteli ja hali höpötti ihastustaan tovin aikaa.Malagan yksitorninen katedraali on rakennettu alkuperäisen vanhan moskeijan paikalle. Katedraalin rakentaminen alkoi sen jälkeen, kun katoliset kuninkaat olivat valloittaneet Malagan maurilaisilta vuonna 1528. Katedraali on pitkän rakennusurakan jälkeen edelleen keskeneräinen, sillä toinen torni puuttuu yhä. Tärkeimpiä kohteita katedraalissa ovat katedraalin kappelit Capilla Mayor ja Capilla del Sagrado Corazón sekä katedraalin erityisen kauniit kuoripenkit.





Sen jälkeen menimme ruokailemaan paikalliseen tapas-ravintolaan El pimpiin, Ja wau, tunnelma oli todella paikallinen. Paikka oli ihan täynnä ja mekkalaa piisasi espanjalaiseen tapaan. Saimme todella hyvää palvelua, tarjoilijat olivat täälläkin lääpällään hurmaaviin Hirvilahtiin. Ennen kuin edes ennätimme tilata ruokaa, oli Elsa saanut hurmaavan punaisen neilikan, molemmille punaisia sydän tikkareita ja ilmapalloja sekä kortteja. Tilasimme pöydän täyteen erilaisia tapas-annoksia, ja nam mitä paikallisia herkkuja, juustoja, kinkkuja, omelettia, erilaisia leipiä kaloilla, kinkuilla juustoilla jne. Poissa lähtiessämme huomasimme seinällä vielä kuvia joissa kerrottiin El Pimpin olevan Antonio Banderasin kantapaikka Malagassa. Ravintolasta poistui, hyvin tyytyväisiä asiakkaita!

Ruuan jälkeen suuntasimme kautta aikojen kuuluisamman malagalaisen eli Pablo Picasson syntymäkotiin ja museoon. Herrahan on syntynyt Malagassa vuonna 1881 ja elänyt lapsuutensa siellä. Pablo Picasso kuoli vuonna 1973 Ranskassa 91-vuotiaana. (Vaikkakin minun mielestä Antonio B on paljon ihanampi) Herran patsaskin bongattiin talon edustalla sijaitsevasta puistosta. ja mukava yllätys, juuri tänään museoon oli vapaa pääsy, eli suurperhe Hirvilahti-Tervonen-Ronkainen säästi muutaman euron =)
Picasson museossa näimme mm. kastemekon jossa herra on saanut nimensä, työvälineitä joita hän on käyttänyt, keramiikkatöitä jne. Vaikuttavaa, vaikkakin joistakin töistä oli ajatuksena että meidänkin mukulat osaisivat tuollaisia tehdä, mutta ilman P.B:n signeerausta arvo taitaa jäädä tunnetasolle.




Taide ja kulttuuri kokemuksen jälkeen suuntasimme matkamme Gibralfaro Linnoitukselle joka on 131 metriä korkean kukkulan laella, josta on upeat näkymät yli Malagan. Linnoitus on peräisin 14-vuosisadalta, jolloin alue vielä oli Granadan kuningaskunnan hallussa.

Gibralfarolle vie helposti käveltävä kävelytie, jota pitkin pääsimme myös rattailla, tosin paikoitellen tosi jyrkkääkin kävelytietä. Kiivetessämme ylös polkua pitkin, jäimme Ollin kanssa pitämään perää muiden mennessä edellä, kohtasimmeseuraavassa kaarteessa mummuja ja pappoja istumassa lepotauolla. Olli tuumasi minulle: "Äiti, kato isin uusia kavereita, käydäänkö juttelemassa niiden kanssa" Olli on siis ymmärtänyt iskän harjoittelun tavoitteet paremmin kuin hyvin!

Alapuolella olevia näkymiä ja historialliseia kohteita ovat mm. Alcazaba on linnoitus rakennelma aivan sisimmässä Malagassa, ajalta jolloin Moorit hallinnoivat aluetta (Alcazaba tarkoittaa arabiaksi linnoitusta). Sen vieressä on Flavian Roomalainen Teatteri, jäänteenä muinaisen Roomalaisen kulttuurin ja hallinnon ajalta Malagassa. Kotimatkalla olikin sittn jo väsyneitä lapsia. Juna-aseman vierestä löytyi uusi iso ja hieno ostari, jonne käy ainakin teinien tie, taitaa äippäkin lähteä mukaan... Junalla köröteltiin takaisiin ja kaupan kautta kotiin. Eli ihana ja todella antoisa reissu, kiitos Sirpalle!!!

Tänään saamme lisää vieraita Suomesta, eli Ellan kaveri Anna saapuu siskonsa ja tätinsä kanssa tänne muutaman päivän visitille. Voi sitä teinienergiaa, kuinkahan ne saa pidettyä noiden innokkaiden spanish amigojen lumouksesta kauempana?!

Morovuori, Nerja, Frigialana, Malaga viiniä ja tapaksia

Maanantaina kävimme Riston ja pikkuisten kanssa ottamassa taas siedätys hoitoa minun korkeanpaikan kammolle. (Meillä Olli ja Elsakin kiusaa minua kammostani, heti jos ajetaan vähänkään ylös vuorille päin alkaa takapenkiltä kuulua: Äiti pelottaako sua?) Reflan henkilökunnan suositteli käymään paikallisen antenivuoren (Moro-vuori) päällä, ja mehän tietty tuumasta toimeen. Vuori on reilun kilometrin korkea, ja voitten uskoa että minua pelotti! sinne johti hyvin kapea ja mutkikas tie, ja kaiteista ei tien reunalla ollut tietoakaan, mutta ne näkymät olivat huikeat. Ja maa jalkojen alla tuntui jotenkin turvallisemmalta kuin rotkojen reunalla mutkittelu autolla. Hui miten ihanan kamala paikka! Sykettä tasattiin illalla sitten Espanjan kielen opintojen parissa. Hola!

Tiistai ja keskiviikko menikin sitten arkihommissa, koulua ja kotihommia. Ellan kanssa piipahdettiin neulekahvilassa. Ja siellä oli ihana yllätys, vieraana oli Novitalta markkinointi täti, jolla oli mukana kevään uutuus lankoja ja uusi lehti. Mikä parasta hänelle sai jättää tilauksen langoista. Saadaan langat parin viikon päästä, tukkuhintaa ilman toimituskuluja. Jippiii pääsee kevät juttuja neulomaan! Ihania uutuuksia mm. Nallen kukkaketo- langat jotka sisältää jojobaa ja aloeveraa. Pistän kuvia sitten kun saan jotain valmista. Täällä olen kutonut omalle sakille kaikkea pientä sukkia jne. Jussille ihania pikkujuttu myös. Mummum mussukka =)


Torstai aamuna suuntasimme vanhan rouva Opel Zafiran keulan kohti Nerjaa. Olimme mukana Riston harjoittelupaikan Suomelan järjestämällä matkalla, siis ajeltiin heidän bussin perässä. Nerja on kunta Etelä-Espanjassa, joka sijaitsee noin 50 km Malagasta itään. Nerja kuuluun Andalucian autonomiseen alueeseen ja asukkaita siellä on noin 20 000. Joten ei mikään suuri paikka. Nerja tulee maurilaisesta sanasta "naricha", joka tarkoittaa runsasta ja kosteaa kevättä. Alue onkin rehevää ja hedelmällistä., teiden varsilla näimme todella paljon paikallisten viljelmiä ja kasvihuoneita. Taitaapi meille koto Suomeenkin tulla tomaatteja, appelsiineja ym. näiltä seuduilta.

Nerjassa kävimme tutustumassa tippukiviluoliin, jotka on löydetty "vasta" vuonna 1959 kolmen uteliaan nuoren miehen kiipeillessä vuorilla. Tippukiviluolat itse ovat todella vanhat, niillä on ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Luolista on löydetty muun muassa eläinaiheisia maalauksia vanhemmalta kivikaudelta. Ihminen on asuttanut luolia noin 25 000 vuotta. Kun tippukiviluolat löydettiin, löydettiin myös 40 ihmisen luurangot, joihin kuului muun muassa noin 6300 ennen ajanlaskumme alkua eläneen naisen luuranko. Nerjan tippukiviluolat kuuluvat Euroopan kauneimpiin.

Luolat koostuivat monista maanalaisista saleista, joissa saimme ihastella mitä mielettömämpiä luonnon taideteoksia. Kyllä siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi ja mitättömäksikin osaksi tässä maailman kaikkeudessa. Lapsetkin olivat aivan haltioissaan paikasta ja sen kauneudesta.


Luolilta lähdimme ajamaan Malagan moottoritietä pitkin määränpäänä Frigilianan kylä, tien oikealla puolella näkyy mielettömän kaunis Välimeri, vasemmalla kohoavat Almijaran huiput. Hetken kuluttua näkyviin tulee valkoinen talojen rypäs rinteessä, olemme saapuneet Frigilianaan. Kylä on palkittu Espanjan kauneimpana kylänä, täällä Andaluciassa se on ollut ykkössuosikki useita kertoja ja siitä onkin tullut yksi Costa del Solin suosituimmista retkikohteista. Kylän valkeana hohtavat talot ovat kyläläisille varsinkin isännille kunnia asia, talot kalkitaan kaksi-kolme kertaa vuodessa. Emäntien kunnia asiana ovat kasvit, joita kylästä löytyykin monenlaisia mm. granaattiomenapuita.


Kylään saapuessamme onkin jo lounasaika, ja meille on varattu rinteessä sijaitsevasta pienestä ravintolasta ruoka. Ruoka oli todella hyvää, saimme aluksi vasta leivottuja sämpylöitä ja alkuruokalautanen sisälsi paikallisia herkkuja mm. katkarapuja, simpukoita, sipulia, tomaattia, chritsomakkaraa, jamonia. Pääruuaksi saimme todella maukasta porsaanleikettä, uuniperunaa ja valkosipulikastiketta, ja jälkiruuaksi ihanaa suklaakermakakkua. Juomana tietty Einelle punkkua ja Ristolle olut. Ipanoiden menuu koostui kanasta, ranskalaisista ja jälkkärinä jäätelöä.


Tämän jälkeen suuntasimme viinikellarill
Elsa neiti otti automatkalla tirsat, joten hyvin levännyt pikkuneiti oli virtaa täynnä, tutustumaan paikkaan. Olli taas oli niin tööt, että siirtyi Risto iskän kanssa autolle lepäämään. Viinikellarilla meille pidettiin esitelmä ko. paikan viinin valmistus historiasta ja saimme maistella heidän viinejään. Viinit olivat ns. aperitiivi ja jälkiruokaviinejä, makeita sellaisia. Meidän perheen ”murkutkin” saivat maistella viinejä, mutta eipä tainnut oikein heidän makunystyröitä hivellä rusinaviinien makeus.

Lauantaina sitten suunnistimme Ellan ja Maria kanssa Sofiaopiston järjestämälle Tapas-kurssille Suomalaiselle koululle. Kurssi oli ihan mielettömän upea kokemus! Opimme mm. käsittelemään mustekaloja ja simpukoita. Valmistamaan paikallisista raaka-aineista erilaisia tapaksia, kurssin päätteeksi sitten maistelimme kokkauksiamme. Ja olihan muuten hyviä! Kurssin jälkeen käveltiin sitten rannalle, jossa Risto, Jari & muksut olivat nauttimassa kauniista ja lämpimästä säästä. Taisi olla kevään lämpöennätys 22 astetta. Kotiin kurvattiin Mercadonan (on siis ruokakauppa) kautta, pitihän sitä heti saada tapas tarvikkeita, että pääsee testaamaan uusia taitoja omassa keittiössä. Illalla sitten käytiinkin Marian kanssa tutustumassa paikalliseen yöelämään, mutta ei siitä sen enempää näin julkisesti kuin että kivaa oli =)