Maanantaina kävimme Riston ja pikkuisten kanssa ottamassa taas siedätys hoitoa minun korkeanpaikan kammolle. (Meillä Olli ja Elsakin kiusaa minua kammostani, heti jos ajetaan vähänkään ylös vuorille päin alkaa takapenkiltä kuulua: Äiti pelottaako sua?) Reflan henkilökunnan suositteli käymään paikallisen antenivuoren (Moro-vuori) päällä, ja mehän tietty tuumasta toimeen. Vuori on reilun kilometrin korkea, ja voitten uskoa että minua pelotti! sinne johti hyvin kapea ja mutkikas tie, ja kaiteista ei tien reunalla ollut tietoakaan, mutta ne näkymät olivat huikeat. Ja maa jalkojen alla tuntui jotenkin turvallisemmalta kuin rotkojen reunalla mutkittelu autolla. Hui miten ihanan kamala paikka! Sykettä tasattiin illalla sitten Espanjan kielen opintojen parissa. Hola!
Tiistai ja keskiviikko menikin sitten arkihommissa, koulua ja kotihommia. Ellan kanssa piipahdettiin neulekahvilassa. Ja siellä oli ihana yllätys, vieraana oli Novitalta markkinointi täti, jolla oli mukana kevään uutuus lankoja ja uusi lehti. Mikä parasta hänelle sai jättää tilauksen langoista. Saadaan langat parin viikon päästä, tukkuhintaa ilman toimituskuluja. Jippiii pääsee kevät juttuja neulomaan! Ihania uutuuksia mm. Nallen kukkaketo- langat jotka sisältää jojobaa ja aloeveraa. Pistän kuvia sitten kun saan jotain valmista. Täällä olen kutonut omalle sakille kaikkea pientä sukkia jne. Jussille ihania pikkujuttu myös. Mummum mussukka =)
Torstai aamuna suuntasimme vanhan rouva Opel Zafiran keulan kohti Nerjaa. Olimme mukana Riston harjoittelupaikan Suomelan järjestämällä matkalla, siis ajeltiin heidän bussin perässä. Nerja on kunta Etelä-Espanjassa, joka sijaitsee noin 50 km Malagasta itään. Nerja kuuluun Andalucian autonomiseen alueeseen ja asukkaita siellä on noin 20 000. Joten ei mikään suuri paikka. Nerja tulee maurilaisesta sanasta "naricha", joka tarkoittaa runsasta ja kosteaa kevättä. Alue onkin rehevää ja hedelmällistä., teiden varsilla näimme todella paljon paikallisten viljelmiä ja kasvihuoneita. Taitaapi meille koto Suomeenkin tulla tomaatteja, appelsiineja ym. näiltä seuduilta.
Nerjassa kävimme tutustumassa tippukiviluoliin, jotka on löydetty "vasta" vuonna 1959 kolmen uteliaan nuoren miehen kiipeillessä vuorilla. Tippukiviluolat itse ovat todella vanhat, niillä on ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Luolista on löydetty muun muassa eläinaiheisia maalauksia vanhemmalta kivikaudelta. Ihminen on asuttanut luolia noin 25 000 vuotta. Kun tippukiviluolat löydettiin, löydettiin myös 40 ihmisen luurangot, joihin kuului muun muassa noin 6300 ennen ajanlaskumme alkua eläneen naisen luuranko. Nerjan tippukiviluolat kuuluvat Euroopan kauneimpiin.
Luolat koostuivat monista maanalaisista saleista, joissa saimme ihastella mitä mielettömämpiä luonnon taideteoksia. Kyllä siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi ja mitättömäksikin osaksi tässä maailman kaikkeudessa. Lapsetkin olivat aivan haltioissaan paikasta ja sen kauneudesta.
Luolilta lähdimme ajamaan Malagan moottoritietä pitkin määränpäänä Frigilianan kylä, tien oikealla puolella näkyy mielettömän kaunis Välimeri, vasemmalla kohoavat Almijaran huiput. Hetken kuluttua näkyviin tulee valkoinen talojen rypäs rinteessä, olemme saapuneet Frigilianaan. Kylä on palkittu Espanjan kauneimpana kylänä, täällä Andaluciassa se on ollut ykkössuosikki useita kertoja ja siitä onkin tullut yksi Costa del Solin suosituimmista retkikohteista. Kylän valkeana hohtavat talot ovat kyläläisille varsinkin isännille kunnia asia, talot kalkitaan kaksi-kolme kertaa vuodessa. Emäntien kunnia asiana ovat kasvit, joita kylästä löytyykin monenlaisia mm. granaattiomenapuita.
Kylään saapuessamme onkin jo lounasaika, ja meille on varattu rinteessä sijaitsevasta pienestä ravintolasta ruoka. Ruoka oli todella hyvää, saimme aluksi vasta leivottuja sämpylöitä ja alkuruokalautanen sisälsi paikallisia herkkuja mm. katkarapuja, simpukoita, sipulia, tomaattia, chritsomakkaraa, jamonia. Pääruuaksi saimme todella maukasta porsaanleikettä, uuniperunaa ja valkosipulikastiketta, ja jälkiruuaksi ihanaa suklaakermakakkua. Juomana tietty Einelle punkkua ja Ristolle olut. Ipanoiden menuu koostui kanasta, ranskalaisista ja jälkkärinä jäätelöä.
Tämän jälkeen suuntasimme viinikellarill
Elsa neiti otti automatkalla tirsat, joten hyvin levännyt pikkuneiti oli virtaa täynnä, tutustumaan paikkaan. Olli taas oli niin tööt, että siirtyi Risto iskän kanssa autolle lepäämään. Viinikellarilla meille pidettiin esitelmä ko. paikan viinin valmistus historiasta ja saimme maistella heidän viinejään. Viinit olivat ns. aperitiivi ja jälkiruokaviinejä, makeita sellaisia. Meidän perheen ”murkutkin” saivat maistella viinejä, mutta eipä tainnut oikein heidän makunystyröitä hivellä rusinaviinien makeus.
Lauantaina sitten suunnistimme Ellan ja Maria kanssa Sofiaopiston järjestämälle Tapas-kurssille Suomalaiselle koululle. Kurssi oli ihan mielettömän upea kokemus! Opimme mm. käsittelemään mustekaloja ja simpukoita. Valmistamaan paikallisista raaka-aineista erilaisia tapaksia, kurssin päätteeksi sitten maistelimme kokkauksiamme. Ja olihan muuten hyviä! Kurssin jälkeen käveltiin sitten rannalle, jossa Risto, Jari & muksut olivat nauttimassa kauniista ja lämpimästä säästä. Taisi olla kevään lämpöennätys 22
astetta. Kotiin kurvattiin Mercadonan (on siis ruokakauppa) kautta, pitihän sitä heti saada tapas tarvikkeita, että pääsee testaamaan uusia taitoja omassa keittiössä. Illalla sitten käytiinkin Marian kanssa tutustumassa paikalliseen yöelämään, mutta ei siitä sen enempää näin julkisesti kuin että kivaa oli =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti