sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Tammikuu takana


Ensimmäinen kuukausi takana, ja vielä pari edessä. Loppuviikko mennyt hieman ristiriitaisten tunteiden vallassa. Saattelimme Millan kotimatkalle Suomeen torstaina, ja minulla meni torstai ja perjantai itkiessä ikävää. Seuraavan kerran kun Millan kanssa tavataan "Jussi" on jo syntynyt eli siis Milla on äippä ja minä mummi. No onneksi Milla pääsi lentojen myöhästelyistä huolimatta turvallisesti kotiin, ja saatiin meseyhteys toimimaan, helpottaa ehkä hieman ikävää....

Niin, sitten se toinen ääripää fiiliksistä. Huomaan(mme) koko ajan miettivämme kuinka saisimme työ ym. kuviot järjesteltyä niin että voisimme palata tänne pidemmäksi aikaa. Saas nähdä kuinka käy, ollaanko täällä takaisin jo ensi syksynä? No aika näyttää...

Täällä arki rullaa mukavasti, tyttöjen koulua, Riston töitä, ympäristöön tutustumista jne. Ella on saanut kavereita. Emma ja Annika ovat käyneet tutustumassa luontokerhon kanssa paikallisiin kasveihin, eläimiin ja muutenkin ympäristöön, ja opettaneet sitten meille muille paljon uusia asioita. Minä ja Risto aloitamme maanantaina Espanjankielen opinnot, kirjakin käytiin ostamassa jo. Tosin reippaat pikkuisemme Olli ja Elsa jo käyttävät Espanjan kielen tervehdyksiä sujuvasti, saaden takaisin iloisia terveydyksiä hymyjen kera =)

Tänään kävimme tutustumassa Benalmadenassa sijaitsevaan Tivoli Worldiin, ja paikka oli tosi mukava! Varsinkin pienille lapsille suunnattuja laitteita oli todella paljon, eikä rannekkeiden hinnat päätähuimanneet näin talvikaudella. Rannekkeen hinta oli vain 10 e. Pyörittiin karuselleissa viisi tuntia, jonka jälkeen kaikilla oli niin nälkä että suuntasimme Reflaan syömään. Loistava päivä taas kerran.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Uusi viikko ja uudet kujeet, retki Mijasiin

Uusi viikko on lähtenyt käyntiin, aika menee todella nopsaan, kohta ollaan oltu kuukausi täällä. Maantaiaamuna aloiteltiin koulun merkeissä, tytöt olleet tähän mennessä todella reippaita ja ahkeria, eikä kotiopetuksen suhteen ole ollut ongelmia. Emma oli skypen välityksellä yhteydessä opettajaansa, ja välitunnilla sitten sai jutustella koko luokan kanssa. Ihania höpöttejä nuo kymppiweet. Netti mahdollistaa uusia tapoja opettaa myös peuskoulussa. Tosin kaikki opettajat eivät ole yhtä edistyksellisiä.



Iltapäivällä sitten suuntasimme koko sakilla ylös vuorille, Mijasin kylään, joka on yksi Andalusian upeista valkoisista kylistä. Se sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Fuengirolan keskustasta.(Fuengirolan kaupunki on kuulunut myös aikoinaan ensin Miljakseen, ennen kun siitä tuli itsenäinen kaupunki.) Ja sieltä aukeavat mahtavat näkymät alas kaupunkiin ja rannalle. Kylästä löytyy paljon tyypillisiä espanjalaisia kapeita kujia,ja todella upeita rakennuksia.




Kylässä on myös paljon museoita, mm. härkätaistelumuseo, miniatyyrimuseo, viinimuseo, kotiseututyyppinen museo sekä jauhomuseo. Pieneksi kyläksi siellä on myös erikoisen monta kirkkoa. Kävimme tutustumassa kalliokirkkoon, eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on rakennettu 1586 ja kunnostettu 1986. Kirkko oli todella kaunis! Sen seinien rakoihin oli työnnetty pieniä paperikääröjä, joihin paikalla käyneet ovat kirjoittaneet toiveitaan ja haaveitaan jättäen ne sinne. Täytynee seuraavalla vierailulla viedä itsekin sinne toivelappu.




Olli ja Elsa sulostuttivat käynnillään myös Mijaksessa. Olli on oppinut tervehtimään Espanjaksi, ja hänestä on todella ihana tevehtiä kaikkia vastaantulijoita. Tervehdykset ja ilkikuriset irvistelyt saivat niin sedät kuin täditkin juttelemaan ja irvistelemään hänelle takaisin. Ja Ollilla oli hauskaa =) Elsa-neidin hyvin neitimäinen käytös ja vaaleilla kutreilla keikkuva mansikkapipo ihastutti mm. kahvilassa jossa hän kävin mannermaiseen tapaan muiskauttamassa suukot kahvilan omistaja tädin poskelle halien kera. Myös japanilainen turistiryhmä ihasteli Elsaneiti Komitsuaa tervehdysten kera. Kuvassa Elsa värittelee kahvilassa ja popsii herkullista kotitekoista suklaakakkua.


Tänään tiistaina sitten oli vuorossa minun ja Ellan harrastus eli neulekahvila. Caputsiinot ja puikkojen heilutusta. Jussin villapuku tuli melkein valmiiksi, ja herätti kovasti ihastusta =)Iltapäivällä oli vuorossa sitten lapsilla kouluhommia ja äippä tunniksi hierojalle. Hierojakäynniltä palasi hyvin rentoutunut äippä, joka suunnisti koko sakin kanssa ensi vaateostoksille ja sitten Reflaan syömään. Ystäväni Marian kertomien hintojen perässä menimme Dunnesille katselemaan, ja eihän se katseluksi jäänyt vaan mukaan lähti pussillinen vaatteita. Täytyy ennen kotiin paluuta käydä täydentämässä lasten vaatevarastot täällä, hinnat tosiedullisia! Saattaa olla että T-taksilla lähtee ainakin puoli kuutiota tavaraa kotiin, jotta mahdumme matkustamaan itse.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Päiväretki Gibraltarille



Perjantai aamuna pakkasimme kaikki lapset autoon, ja suuntasimme vanhan rouvan keulan kohti Gibraltaria. Matkasää oli loistava lämmintä parikymmentä astetta, ja sopivasti pilviä ja tuulta ettei ollut liian kuuma. Reilun sadan kilometrin matka taittui nopeasti, rantamaisemia katsellessa ja ipanoiden höpötyksiä kuunnellen. Perille tulosta ei ollut epäselvää sillä Gibraltar-vuorta ei todellakaan voi olla huomaamatta. Tullista selvittyämme, tutustuimme Gibraltariin autolla ajellen.

Ajoimme autolla korkeaa vuorta ylöspäin ja täytyy sanoa, että välillä mieleen tuli yö Granadassa, kapeata ja jyrkkää. Nyt oli onneksi kuitenkin päivänvaloa ja kiitos brittien, jotka ovat kirjoittaneet liikenemerkkeihin varmuuden vakuudeksi vielä sen, mitä ne tarkoittavat niin tyhmempikin turisti ymmärtää ajaa väärin.

Gibraltar, siis suo britannialle kuuluva vuori on 6,5 neliökilometrin suuruinen pläntti. Tunnetuksi paikan tekee myös se, että se erottaa Välimeren ja Atlantin valtameren toisistaan. Paikallaan seisten siis voi katsoa välillä toista merta ja välillä toista. Lahti on n. 75 neliökilometrin kokoneinen. Lisäksi tämä lahti erottaa myös Euroopan ja Afrikan eli kahden meren näkymän lisäksi samoilta jalansijoilta voi nähdä kaksi maanosaa!

Niin ja sitten on ne apinat! Niitä siellä rinteillä piisaa ja ne veijarit ei sitten vierasta pätkääkään. Nämä Magotit on tosi läheisyyden kipeitä sillä esim. Vanharouva Zafira sai tehdä tosi läheistä tuttavuutta yhden asukin kanssa. Apina tuntui ottavan Opelin omakseen ja kun yritimme lähteä liikkeelle, herra katseli vain tuulilasin takaa vakavan näköisenä. Lapsista oli mukava jutustella näiden "serkkujen" kanssa ja varmaan myös turistien vähyys piti apinat suht rauhallisena eikä taskuvarkaus yrityksiä ollut havaittavissa.


Tämä Britittien saari on hyvin hyvin tiheään asuttu. Asukastiheyt on 4 303 asukasta neliökilometrillä ja täytyy sanoa, että autoja ja varsinkin skoottereita siellä oli ainakin yhtäpaljon neliökilometria kohden. Kuten sanottua, virallinen kieli alueella on "lontoo" eli siis englanti mutta oman mausteensa tähän kielisoppaan antaa alueen "oma" kieli Ilanito. Tämä on tietysti sekoitus englannin kielestä sekä Andalusian alueen espanjan kielestä. Vierailuaika oli osuva, sillä turisteja oli vähän vaikka kaikki paikat olikin täynnä. Gibralttarilla vierailee vuosittain yli 7 miljoonaa ihmistä ja nyt siellä ei ollut kuin me ja muutama muu meidän lisäksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että alueelle on rekistöröitynyt enemmän yrityksiä kuin asukkaita.

Saartahan on pidetty ajan saatossa myös halpana verovapaana ostopaikkana mutta sitä se enää todellakaan ole. Vain viina, tupakka ja bensa on halvempaa. Bensa maksoi 0,94 egeä / litra eli oli noin 10 centtiä edullisempaa kuin Espanjassa. Bensasta puheenollen Tervonen meinasi sitten valella yhden bensiksen ko. aineella tankatessaan. Sitä kun on tottunut, että kun tankki alkaa tulla täyteen, pistooli naksahtaa ja bensan tulo katkeaa. Tällä huoltamolla ei kuitenkaan homma toiminut näin ja ilman, että Eine karjaisi vieressä, olisi bensaa varmaan ehtinyt valua meriinkin. No nyt sen yli tulo rajoittui Tervosen kenkään jota on sitten Vimin tapaisella aineella pesty.

Britti poliisit eli Bobit ovat sitten tarkkoja kavereita. Kun olimme palaamassa Espanjan puolelle, yritimme tietysti suomalaiseen tapaan päästä jonojen ohi. No siinä seisoi yksi näitä em. herroja ja pysäytti meidät. Hän katsoi autoomme sisälle ja totesi, että "tämähän on seitsemälle rekisteröity auto". Johon me tietysti rehellisinä suomalaisina nyökkäsimme. Seuraava kommentti olikin sitten "mutta teitähän on siellä kahdeksan"! Ja taas koko seurua nyökkäsi. Kas kun tieto ei meille ollut mitenkään uusi. Bobi pyöritteli päätään ja kehoitti meitä kääntymään takaisin ja suuntaamaan jonon päähän. Millainenhan olisi ollut Gibralttarilainen poliisiasema?

Ai niin, lopuksi on vielä mainittava, että tippukivi luolat ovat aivan uskomattoman näköisiä. Niissä käydessään tulee jotenkin niin pieni ja mitätön olo.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kesäpäivää Aurinkorannikolla

Osuvasti sanoi vaimoni tänään hieronnasta tullessaan, että ihan kesä tuoksui ja lämpöä riitti! Totta tosiaan, aamulla lenkkeillessä tuntui tosi mukavalta meren rannalla, sininen taivas, aurinko ja tyyni meri, voiko sitä enemäpää lenkkimaastolta toivoa. Eihän siihen toki mäkiä sisältynyt mutta hei, jos nousta haluaa niin lähtee lenkille toiseensuuntaan ja jo alkaa maisemat vaihtumaan.

Tänään tein myös jotain sellaista, jolla voi olla vaikutusta myös tulevaisuuteen. Rohkea rokan syö eikä todellakaan ole mitään menetettävää ja jos sitten sattuu hyvin käymään, voi seuraavinakin talvina suunnata tänne samalle seudulle.... ja mitä ruokaan tulee, niin harjoittelupaikkani osaa arvostaa suurperheitä ja sieltä saimme perinteistä suomalaista lihakeittoa ihan omiksi tarpeiksemme, iso kiitos heille! Illan aikana Milla ja Ella kävi myös elokuvissa, jota ei ollut dupattu, ja hinta oli siinäkin vähän edullisempi kuin suomessa, 5,50 egeä / lippu.

Kuvassa paikallinen "hiekkakakku"

tiistai 19. tammikuuta 2010

Taas on tiistai Aurinkorannikolla

Vähän on tullut harvakseltaan kirjoitettua tätä blogia viimeaikoina, liekö syynä huonot nettiyhteydet vai muun homman paljous, kuka tietää?

Tänään kuitenkin oli päivä, jolloin ajoimme Einen, Ollin ja Elsan kanssa Mijaksen vanhaan kaupunkiin ylös vuorelle. Matka oli raskas vanhalle rouvalle mutta niin hän vain hyrisi pienellä vaihteella ylös mäkeä kuin nuori neito ensi kilometreillään. Tie todellakin meni ylöspäin, kapeni ja mutkistui sitä mukaa mitä korkeammalle nousimme. Kartanlukijan paikalta alkoi kuulua kauhistuneita kommentteja siitä, miten heiveröisiltä kaarteissa olevat kaiteet näyttivät ja miten jyrkkää mäki oli heti tienvierellä. Täytyy kyllä myöntää, että myös ratintakana tuntui aika ajoin vähän kylmäävän, että jos vaikka joku muu ajaa huolimattomasti jne. No näkymät oli lumoavat alas rannikolle ja meri näytti todella olevan taivaanjatke tai ei niitä oikeastaan erottanut toisistaan.

Kävimme Mijaksen kylässä jäätelöllä ja sitten hurruuteltiin mäkeä alas. Puolessavälissä pakotin Einen rattiin ensi kerran täällä Espanjassa ja hyvinhän se sujui. Tosin talliin päästyämme auton jarrut kärysi mutta eiköhän ne siitä huomiseksi jäähtyne.

Mitä muuta tässä viikon aikana on tapahtunut onkin sitten vähän kirjoittajan muistista kiinni. Lauantaina olimme viettämässä ensimmäista papin aamenen jälkeistä hääpäivää Afrikassa, tarkemmin sanottuna Marokon Tangerissa. Päivän reissu oli mieleenpainuvan onnistunut! Bussilla ensin Tarifaan ja siitä sitten pikalautalla Afrikan puolelle. Lautta meni tosiaankin Atlantin puolelta eli tulimme bussilla Gibraltarin ohi. Miltä Afrikassa sitten näytti onkin oma juttunsa. Vaikka täällä Espanjassa on jo huomattavan erilaista kuin koto suomessa niin muutama kymmenen kilometriä etelään on sitten vielä moninkerroin erilaisempaa. Oli kuin olisi käynyt tuhannen ja yhden yön sadussa. No, ei nyt ihan mutta sinne päin. Meitä kuskattiin Tangerissa bussilla ylös ja alas ja näkymät vaihtuivat nopeasti upeasta vähemmän upeaan. Kamelillakin olisi päässyt ratsastamaan mutta me ehdimme vain tutustua kameleiden jätöksiin kengänpohjissamme.

Kaupunkikierroksen jälkeen saimme syödäksemme lounaan paikallisessa ravintolassa. Tarjolla oli keittoa (siinä oli vähän sitä sun tätä?), kebab varrasta, kuskusia kanalla ja jälkiruokaa, josta ei taasen oikein saanut selvää mitä se oli mutta makealta se maistui. Lounasta täydensi neljän miehen muodostaman soitinyhtyeen musisointi, joka kuulosti.... hmmm siis kuulosti musiikilta. Syötyämme kiersimme kävellen kaupungin kujia ja saimme tutustua matontekijöihin, rohdoskauppiaisiin ja paikallisiin "huippumyyjiin". Ikä haarukka näillä myyjillä oli varmaan 6 - 76 vuoteen ja välillä tuntui, että heidän kätensä olivat meidän taskuissa ja vielä aivan luvatta mutta periksi he eivät antaneet ennen kuin jokainen oli edes pienen puukamelin ostanut. Onneksi pääsimme sitten lopulta takaisin satamaan ja saatoimme sanoa hyvästit ansioituneelle paikalliselle oppaallemme tietysti pienten tippien kera.

Päästyämme takaisin Tarifaan, bussi lähti kohti Fuengirolaa. Matkalla ihastelimme valoissa kylpevää Gibralttaria ja päätimme, että tulevana perjantaina lähdemme käymään siellä koko sakilla paikallisia apinoita ja muita brittejä moikkaamassa.

Illan päätteeksi kävimme vielä syömässä iltapalaa tässä ihan kodin lähellä olevassa ravintolassa. Samalla saimme seurata sitä, miten Espanjalaiset miehet elävät jalkapallosta! Ainakin kolmesta telkkarista tuli ottelu Real Madrid vastaan Atletico ja jos suomessa olisi sama meininki ja kannustus niin polliisit siinä keräilisi jo innokkaimpia säilöön. Meille tarjoilija hymyssä suin vähän pahoitteli menoa ja mekkalaa mutta eihän se toki meitä haitannut. Tytöt ja Olli olivat viettäneet myös mukavaa päivää rannalla simpukoita keräillen ja auringosta nauttien.

Sunnuntai oli sitten lepopäivä ja tytöt kävi Einen johdolla suomalaisessa kirkossa ilta messussa. Me olimme sillä aikaa Ollin ja Elsan kanssa leikkipuistossa yhdessä Jarin ja Pepin kanssa. Tässä yhteydessä on mainittava, että olemme Jarin kanssa saaneet aika hyvä lenkkitraivin päälle. Rantaa on juostu suuntaan jos toiseenkin jo useampana päiväna joten eiköhän se ala kunto pikkuhiljaa nousta.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Sateista tiistaita Fuengirolassa

Viikonloppu oli ja meni ja sunnuntaina taisi tulla toistaiseksi tämän "talven" alin lämpötila bongattua täällä eli 5,5 astetta plussalla. Tämän lämpötilan saattoi nähdä Opelin mittarista sunnuntai iltana, kun vietiin Milla takaisin frendien luo. Maanantai ilta olikin sitten jo liki 10 astetta lämpimämpi ja jos säätiedoituksiin on uskomista, loppuviikosta pitäisi päivälämpöjen nousta jo pariinkymmeneen asteeseen! Maanantain haettiin myös Milla meille nyt pariksi viikoksi, kun Jaana ja Jenni lähti kohti Suomea. Toivottavasti heidän matkansa on jatkunut aina suomeen asti eikä tyrehtynyt Düsseldorfin lumisateeseen.

Tämä tiistai on kuitenkin vietetty vetisissä merkeissä. Tuulta ja vettä on piisannut ja siksi päivä olikin parasta viettää kaupoilla kävellen. Porukat aloittivat kierroksen Los Bolichessa markkinoilla, jossa tarjolla oli tavaraan vihanneksista nahkaan, keramiikkaan ja leluihin eli siis kaiken laista ja kaiken kokoista. Siitä sitten isäkin liittyi porukkaan mukaan ja suuntana oli Malagan lentokentän tuntumassa oleva kauppakeskus Plaza Mayor. Sieltä löytyi outlettia niin Nikeltä kuin Levikseltäkin sekä H&M, ZARA, Berchka, Espirit ym. ym. ym. niin ja löytyi sieltä McDonalds niminen ruokapaikkakin! Hinnat oli vähän kohtuullisemmat tässä kuppilassa verrattuna esimerkiksi Kajaanin Prisman yhteydessä olevaan Hesburgeriin nähden. Viisi lastenateriaa jäätelöillä ja leluilla, Ceasar salaatti sekä kahvii ja pullaa teki n. 20 egeä.

Välillä isä poikkesi Ollin kanssa hakemaan kuittia hinauksesta ja sitten ei kun auton nokka takaisin Mayorille. Olli siinä matkalla ihmetteli, että miten se H&M on täälläkin, kun se on Kajaanissakin. Siinä sitten isä pojalleen opetti globaalin markkinatalouden perusteita! Olli muuten löysi itselleen uudet lenkkarit ja me muut paitaa ja housua eli kädet oli taas täynnä pieniä pussukoita kun tultiin takaisin kotiin.

Iltaa on värittänyt sitten Ellan värinpoisto, siis hiuksista ja lievääkin isompi paniikki siitä, kun hanoista loppui veden tulo. Kas tuo myrkky Ellan päässä kun meinasi valua aivoihin ja mitä siitä sitten olisikaan seurannut.... noh onneksi ostettiin eilen 8 litran pänikkä vettä kaupasta niin sillä oli sitten hyvä huuhtoa myrkyt pois päästä. Allekirjoittanut kaateli vettä ja äiti huuhtoi samalla Ellan päätä. Nyt on sitten vedentuolokin jo normalisoitunut ja iltapesut on saatu hoidetuksi niin ja Ellalla taitaa jo olla uutta väriä päässäkin.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Lauantaita Fuengirolassa

Jaapa jaa, se alkoi sitten arki ihan tavalliseen tapaan myös Espanjassa. Elsa vilustui ja toissa yönä oli sitten pari tulikuumaa jalkaa isän selässä kiinni ja niinhän sitä oli kuumetta varmaan ainakin se 40 astetta. Onneksi äidin lääkepakista löytyi suppoja ja päivän kuumeilun jälkeen näyttää siltä, että tauti on voitettu kanta. Sen se teki, että isä vietti perjantain Elsan kanssa kotona kun muu poppoo vietti päivää Malagassa alennusmyynneissä! Ja kuten varmaan jo kaikille on käynyt selväksi ilman autoa oli shoppailijoiden turvauduttava junaan. Tämä ei sinänsä ollut mikään huono asia, sillä junalla täällä pääsee hyvin ja edullisesti liikkumaan paikasta toiseen siis jos se, mihin olet menossa on radan varrella. Shoppailijat oli reisussa yhdessä ystäviemme kanssa. He tosin jäivät vielä Malagaan kun meidän porukalla oli kiire autoa lunastamaan pajalta.

Torstainakin olisi menty alemyynneille mutta bussin odotus kävi liian pitkäveteiseksi ja annettiin periksi. Ja niin tietysti, juuri kun päästiin kadun toiselle puolelle, meni liki tunnin odottamamme bussi sitten viho viimein ohi... se on sitä meidän tuuria!! Siitä sitten käveltiin muutama kadunväli ja löydettiin paikallinen neulekahvila. Siellä sitten capputsinot ja lattet juotiin ja täytyy sanoa, etten ole eläissäni niin hyvää capputsinoa juonut!! NAM!!!

Perjantai oli muutenkin hyvä päivä, saatiin nimittäin auto huollosta. Rahaahan se otti mutta nyt on millä rullata pitkin Fuengirolan katuja. Heti illasta oli pakko vaimon kanssa kurvata paikallisen Lidlin pihaan ja käydä ostoksilla. Miksi, sitä emme ymmärtäneet itsekkään sillä hinnat oli kalliimmat kuin lähi super Mercadossa.

Tänään lauantaina olimme sitten ensin Einen kanssa kahdestaan katselemassa alennusmyyntejä ja sitten kävimme hakemassa myös lapset mukaan kaupoille. Se, oliko teko järkevä, voidaan mitata meidän aikuisten pinnan kestävyydestä.... No joo, ihan kivaa oli ja Elsakin on ihan ok kunnossa vaikka vähän kärttyseltä vaikuttaakin. Mitä tulee paikallisiin alennusmyynteihin ne ovat vielä aidosti alennusmyynnit!! Kun koto suomessa on vaateliikkeessä muutama rekki aletuotteita löytyy täältä liikkeitä, jossa jokaisen vaatekappaleen hinta on alennettu ja reilusti!! Minä ainakin kannatan 2 viikon aleaikaa ennemmin kuin jatkuvaa ale repostelua, kuten suomessa, jos tulos on tämä!! Sen huomaa myös kassien määrästä, jota autoon ilmestyi lähtiessämme kaupasta.

Ai niin, meidän on ensi arkena mentävä käymään Ikeassa. Tämä siksi, että Emma ja Annika on olleet tiskivuorossa ja meillä ei ole enää oikein laseja, joista voisimme juoda!

Nyt täytyy sanoa, että on hyvin kotoinen olo, sillä keittiössä tuoksuu pannukakku!!!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Loppiainen

Tänään on sitten vain oltu tai siis porukat on siivonneet ja pyykkiä on pesty. Maria, Jari ja Peppi tulivat kyläilemään puolenpäivän jälkeen ja mukavaa oli. Lapset leikkivät kimpassa ja aika lensi siivillä. Meillä aikuisilla oli paljon jutun juurta siitä, mistä tulemme ja mitä teemme ja taisimme me siinä vähän heitellä juttuja tulevaisuudestakin…

Äsken kävimme saattelemassa vieraat matkaan ja pistäydyimme myös leikkipuistossa. Siinä kävellessä jututimme myös paria suomalaista, jotka olivat talvea paossa täällä. Lisäksi löysimme seurakunnan Pacosin tuvan, johon on tarkoitus perjantaina mennä perhekerhoon. Nyt leivonnan alla on pizza, jota Ella ja Eine tottunein ottein keittiössä väkertää.

Loppiaisaatto

Tänään sitten tein ensimmäisen ”harjoittelupäivän” Suomelassa. Remontin keskellä oleva tila kaipasi riuskojen ”nuorten” miesten voimia, jotta kaapit ym. tarvikkeet saatiin siirreltyä remontin tieltä. Sosionomin hommia, noh jotain sinne päin sillä samalla tutustuin uusiin Suomelan jäseniin ja sain tuntumaa myös heidän odotuksistaan ja elämästään täällä Espanjassa. Tänä aikana, kun minä ”rehkin” kaappien kimpussa oli Eine lähtenyt Emman ja Elsan kanssa kaupunkikierrokselle. He kävivät tekemässä Tupaasissa vuokrasopparin sekä tutkimassa korjaamolla tilannetta Opelimme suhteen. Ja tilannehan oli se, että autostamme oli vaurioitunut bensapumppu. Se, paljonko lysti tulee maksamaan, selvinnee vasta loppuviikolla. Pitäsiköhän myydä koko kosla pois ja miettiä asiat ihan uudelta kantilta….

Illalla sitten oltiin katsomassa loppiaiskulkuetta ja voi hyvä isä, että olihan karkin siivoo! Ihan oikeesti kulkueen tehtävä oli heitellä yleisön sekaan jos jonkinlaista karamellia ja siellä oli niin lapset kuin aikuisetkin perspystyssä noukkimassa nameja sen minkä kintuista ehti! Kulkue oli sinänsä mukava yksityiskohta paikallisesta kulttuurista ja taisi niitä meidänkin revohkalle siunaantua kolme muovipussillista nameja mukaan eli siinä tuli kevään karkit noukittua!! Ai miksikö tällainen kulkue loppiaisena, no kun täällä lapset saavat joululahjansa nimenomaan loppiaisaattona itämään tietäjien tuomana, kuten Jeesus lapsikin.

Paluu matkalla kotiin käytiin vielä tutustumassa Beleniin eli seimeen. Nuo aivan loistavat kädentaidon luomukset saavat kenet tahansa haltioitumaan niin lapsesta aikuiseen. Tämänkin autotallin sisälle oli rakennettu Jeesuksen seimen ympärille koko sitä tarua ympäröivä maailma Herodekseineen ja itämään tietäjineen, aivan upeeta!

Arki alkaa

Tämä ensimmäinen MAANANTAI täällä Fuengirolassa alkoi auton hinauksella huoltamolle! Mikä lienee vaivana mutta käyntiin se ei ole suostunut tulomme jälkeen lähtemään. Espanjalaisista aikatauluista saimme myös heti käsityksen, kun ensin piti klo 9 tapahtua mutta silloin tulikin vain tieto, että hinaus tapahtuu puolenpäivän maissa. Siinä jäi sitten aamupäivä aikaa käydä tutustumassa harjoittelupaikkaan ja vaikka paikka on kadun toisella puolella, ehti paikallinen vesisade kastella ihan likomäräksi. Täällä kun nimittäin voi ihan oikeasti sanoa, että vettä tulee kuin saavista kaatamalla!

Harjoittelupaikka vaikutti mukavalta, juttelin ohjaajani kanssa ja tutustuin myös Suomelan puheenjohtajaan. Alustavasti sovimme miten homma etenee ja eiköhän me yhteisymmärrys löydetä sitten ihan käytännössäkin. Sitten taas auton kimppuun eli hinuri tuli 11.55 ja niin tuli vettäkin! Auto saatiin kuitenkin kunnialla huoltamolle mutta kun aamusta oli myöhästytty, ei sitä otettu työnalle vasta kuin illan jo hämärtyessä.

Päivään kuului myös Annikan ja Emman nouto lentokentältä. Täytyy sanoa, että taas edessä oli yksi asia, joka ei suinkaan mennyt putkeen. Tiesimme, että kone on ainakin tunnin myöhässä ja niin sovin myös kyyditsijän kanssa asiasta mutta mutta, lento olikin kaksi tuntia myöhässä joten kentälle saavuttuamme, kysyttiin pitkää pinnaa myös kyyditsijältämme Samilta. Isoksi onneksi hän päätti jäädä kanssani lentoa odottamaan ja näin saimme tytöt kunnialla perille asti. Eihän siinä sinänsä mitään, että lento oli kaksi tunti myöhässä mutta kun se kolmas tunti meni vielä siihen, että kaikki löysivät laukkunsa!! Loppujen lopuksi loppu hyvin ja tytöt saatiin pitkän matkapäivän jälkeen kotiin. Myös Milla, Jaana ja Jennikin olivat löytäneet laukkunsa ja päässeet turvallisesti kämpälleen.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Uudet ystävät



Toinen päivä täällä Fuengirolassa oli täynnä aurinkoa. Aamusta päätimme, että tänään mennään rantaan kävelylle ja tavataan myös uudet suomalaiset tuttavat. Puolen päivän jälkeen suuntasimme rantabulevardille kaiken maailman ihmisten sekaan. Puheensorinasta oli kuultavissa suomea, espanjaa, englantia, saksaa ja taisi siellä jokunen ruotsinkielen sanakin joukossa leijua. Olli ja Elsa halusivat tietysti hiekalle leikkimään ja ihan merivettäkin piti käydä kokeilemassa. En tiedä aivan tarkkaan, paljonko lämpötila oli varjossa mutta meillä oli lyhythihaiset paidat, paikallisilla talvitakit ja britit oli tietysti ilman paitaa! Jokainen voi siis itse päätellä lämpöasteiden määrän.

Siinä kävellessä ja leikkiessä tuli tietysti nälkä ja löysimme viimein alueen, jossa oli ruokalaa vieri vieressä. Aivan viimeisenä siinä rivissä löytyi sitten suomalainen Refla ravintola. Siellä oli iso telkkari josta näkyi hiihtoa ja sekös sai meidät pysähtymään. Olo oli vähän kuin olisi kotiin tullut, kun tarjoilija/omistaja alkoi jututtaa meitä. Ruoka ja juoma oli hyvää ja hinta laatu suhde kohdallaan ja mikä tärkeintä, kiltisti ruokansa syönyt Olli sai lahjaksi Reflasta pikku auton ja vähemmän kiltisti syönyt Elsa tukkapinnit.

Rannalla näimme todella hienoja heikkaveistoksia, joita oli tehty Loppiaisen kunniaksi.

Syötyämme lähdimme patikoimaan takaisin ja tapaamaan uusia tuttaviamme. Toki oli Eine Mariaa jo netissä jututtanut ja muutaman puhelunkin vaihtanut mutta nyt nähtiin heidät ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että harvoin tapaa ihmisiä, joiden kanssa juttu lähtee luistamaan niin hyvin kuin Marian ja Jarin kanssa lähti. Vaihdoimme kuulumisia ja kävimme kahvilla heidän kotonaan. Kävellessämme kaupan kautta kotiin, saatoimme yhdessä todeta Einen kanssa, että olipas mukavia ihmisiä ja että toivottavasti vietämme paljonkin aikaa yhdessä tulevina viikkoina täällä Fuengirolassa.

Nyt on sitten ilta lopuillaan, ja tässä kirjoittamisen lomassa syömme leipää, makkaraa ym. ja Tervonen juo olutta!

1.1.2010

Väsynyt seurue yrittää herätä, Einellä migreeni ja muillakin vähän nuhjuinen olo. Päätettiin, ettei tänään tehdä mitään ja ulos mennään, jos jaksetaan. Sitten tuli puhelu Tervoselle setä Tapanilta ja uutiset saivat itkun ja surun purkautumaan. Setä Lauri oli nukkunut pois edellisenä yönä. Hetken jos toisenkin ajatukset pyörivät elämän raadollisuudessa ja ihmisten kohtaloissa mutta myös hyvät muistot lapsuudesta ja siitä, kuinka Lasse otti mukaansa pikku Risto pojan monen moisiin asioihin. Fudista käytiin katsomassa Kajaanissa lähes joka sunnuntai ja muutenkin Lasse kaikesta huolimatta oli tärkeä ihminen Ristolle läpi elämän. Toki ikäviäkin asioita heidän välillään välillä oli ja kaikki Lassen tekemät asiat eivät olleet miellyttäviä mutta toisaalta voidaan sanoa, että ikuinen vihaaminen ja asioista riiteleminen ei johda mihinkään muuhun kuin katkeraan elämään ja pahaan oloon. Loppujen lopuksi voin rehellisesti sanoa, että minulle tulee iso ikävä setääni Lassea!!!
Illalla lähdimme kuitenkin pienelle kävelylle ja ehdimme myös käymään läheisessä leikkipuistossa. Taas kerran tuli todistetuksi, ettei pienille lapsille oli väliä, mitä kieltä toinen puhuu, sillä leikkiä voi kaikkien kanssa. Tosin äiti heilutti Elsaa keinulaudalla niin intensiivisesti, ettei huomannut Espanjalaisen pojan hätää laudan toisella puolella, kun hän yritti piipittää omalla kielellään että haluaa pois!! Ollista voidaan kertoa tässä yhteydessä sen verran, että hän oppii paikallisen kielen meistä nopeimmin. Kävelimme nimittäin läheisen kaupan ohi ja kaupan ulkopuolella kerjäläinen huusi Ollille että HOLA, johon Olli totesi, että äiti hei, tuo setä sanoi minulle terve! Happi hyppely teki taas sen, että Elsa ja isä nukahtivat ensimmäisinä koko porukasta.

Fuengirolaan





Viimeinen päivä vuotta 2009 ja meidän retkua saapui perille vähän puolenpäivän jälkeen. Avaimet saatiin ja asunto vastasi odotuksia. Ei ihan keskustassa mutta Tervosen harjoittelupaikka on kadun toisella puolella ja ikkunasta näkyy meri, joten eiköhän tämä ole sitä mitä halusimmekin. Vettä satoi kaatamalla mutta se ei juuri nyt haitannut ollenkaan. Pitkä matka oli takana ja kaikki järjissään ja yhtenä kappaleena. Suomelasta saimme ystävällisen henkilön opastamaan kauppaan ja samalla hän kertoi myös muutamia tärkeitä asioita, joita kannattaa ottaa huomioon täällä ollessa. Vuosi vaihtui tuntia kotimaata myöhemmin mutta vaihtui kuitenkin. Ilotulitusta ei ollut samalla tavalla kuin koto Suomessa mutta hoitui homma ilman niitäkin.

Pitkä matka Grandaan!


Tänään arvottiin sitten matkan pituutta aamulla. Ajetaanko lähelle määränpäätä vai jätetäänkö viimeiseksi päiväksi vielä kunnon kilometrit. Nopean ajatusten vaihdon jälkeen tulimme tulokseen, että lähelle mennään jotta viimeiselle päivälle ei sitten jää kuin lyhyt pyrähdys, siispä nokka kohti Granadaa ja soitto hotelliketjuun yöpaikan varmistamiseksi.

Granadaan matkaa tuli liki 900 kilometriä ja perille pääsimme vähän vaille 22. Ensimmäinen opetus, muista aina varatessasi hotellia kysyä, pääseekö siihen autolla eteen ja onhan niillä parkkipaikkoja, onhan? No nyt kävi niin, että nagilaattori opasti meidät kyllä hotellille mutta se oli keskellä kaupunkia eikä siihen tietenkään päässyt ajamaan oven eteen, kas hotelli kun sijaitsi kävelykadun varrella. Noh ei siinä vielä mitään mutta kun kaupunki oli täynnä ihmisiä ja autoja ei meinannut Tervosen äidin pojan ajotaito riittää niillä kapeilla ja täyteen pysäköidyillä kaduilla. Kun huomasimme sen, missä hotelli oli, ajoimme ja ajoimme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme kaukana hotellissa ja jossain vuorenrinteellä kapealla kadulla ruuhkassa, jonka aiheutti hyytynyt bussi. Ei siinä vielä mitään mutta kun kadun jyrkkyys oli liki 90 asetetta, siltä se ainakin tuntui, niin yritä siinä sitten autoa pitää paikallaan ja säilyttää hermot. No siitäkin selvittiin ja, kun vuorenrinteellä oltiin, niin alas oli tultava ja täytyy sanoa, että onneksi jarrut toimi hyvin! Koko tämän episodin kruunaa sitten se, että vihdoinkin löydettyämme pysäköintihallin (n. 23.30) ei meillä ollut hajuakaan siitä, mihin suuntaan pitäisi kävellä, jotta hotelli löytyisi. Onneksi siis ihan oikeasti isoksi onneksi pari paikallista ihmistä lähti kävelemään kanssamme ja opastamaan meidät perille. Vettä tihuutti, lapset huusi ja tietysti Tervosella ei ollut kuin shortsit jalassa, kun aamupäivällä oli lämmintä 24 astetta, ja nyt sitä ei ollut enää kuin 7,5 ja kaikkia paleli ja väsytti. Kaikesta huolimatta selvisimme perille ja nukkuakin ehdimme muutaman tunnin. Täytyy kyllä sanoa, että Granada on kaunis kaupunki iltavalaistuksessa!