Taas on tiistai Aurinkorannikolla

Vähän on tullut harvakseltaan kirjoitettua tätä blogia viimeaikoina, liekö syynä huonot nettiyhteydet vai muun homman paljous, kuka tietää?

Tänään kuitenkin oli päivä, jolloin ajoimme Einen, Ollin ja Elsan kanssa Mijaksen vanhaan kaupunkiin ylös vuorelle. Matka oli raskas vanhalle rouvalle mutta niin hän vain hyrisi pienellä vaihteella ylös mäkeä kuin nuori neito ensi kilometreillään. Tie todellakin meni ylöspäin, kapeni ja mutkistui sitä mukaa mitä korkeammalle nousimme. Kartanlukijan paikalta alkoi kuulua kauhistuneita kommentteja siitä, miten heiveröisiltä kaarteissa olevat kaiteet näyttivät ja miten jyrkkää mäki oli heti tienvierellä. Täytyy kyllä myöntää, että myös ratintakana tuntui aika ajoin vähän kylmäävän, että jos vaikka joku muu ajaa huolimattomasti jne. No näkymät oli lumoavat alas rannikolle ja meri näytti todella olevan taivaanjatke tai ei niitä oikeastaan erottanut toisistaan.

Kävimme Mijaksen kylässä jäätelöllä ja sitten hurruuteltiin mäkeä alas. Puolessavälissä pakotin Einen rattiin ensi kerran täällä Espanjassa ja hyvinhän se sujui. Tosin talliin päästyämme auton jarrut kärysi mutta eiköhän ne siitä huomiseksi jäähtyne.

Mitä muuta tässä viikon aikana on tapahtunut onkin sitten vähän kirjoittajan muistista kiinni. Lauantaina olimme viettämässä ensimmäista papin aamenen jälkeistä hääpäivää Afrikassa, tarkemmin sanottuna Marokon Tangerissa. Päivän reissu oli mieleenpainuvan onnistunut! Bussilla ensin Tarifaan ja siitä sitten pikalautalla Afrikan puolelle. Lautta meni tosiaankin Atlantin puolelta eli tulimme bussilla Gibraltarin ohi. Miltä Afrikassa sitten näytti onkin oma juttunsa. Vaikka täällä Espanjassa on jo huomattavan erilaista kuin koto suomessa niin muutama kymmenen kilometriä etelään on sitten vielä moninkerroin erilaisempaa. Oli kuin olisi käynyt tuhannen ja yhden yön sadussa. No, ei nyt ihan mutta sinne päin. Meitä kuskattiin Tangerissa bussilla ylös ja alas ja näkymät vaihtuivat nopeasti upeasta vähemmän upeaan. Kamelillakin olisi päässyt ratsastamaan mutta me ehdimme vain tutustua kameleiden jätöksiin kengänpohjissamme.

Kaupunkikierroksen jälkeen saimme syödäksemme lounaan paikallisessa ravintolassa. Tarjolla oli keittoa (siinä oli vähän sitä sun tätä?), kebab varrasta, kuskusia kanalla ja jälkiruokaa, josta ei taasen oikein saanut selvää mitä se oli mutta makealta se maistui. Lounasta täydensi neljän miehen muodostaman soitinyhtyeen musisointi, joka kuulosti.... hmmm siis kuulosti musiikilta. Syötyämme kiersimme kävellen kaupungin kujia ja saimme tutustua matontekijöihin, rohdoskauppiaisiin ja paikallisiin "huippumyyjiin". Ikä haarukka näillä myyjillä oli varmaan 6 - 76 vuoteen ja välillä tuntui, että heidän kätensä olivat meidän taskuissa ja vielä aivan luvatta mutta periksi he eivät antaneet ennen kuin jokainen oli edes pienen puukamelin ostanut. Onneksi pääsimme sitten lopulta takaisin satamaan ja saatoimme sanoa hyvästit ansioituneelle paikalliselle oppaallemme tietysti pienten tippien kera.

Päästyämme takaisin Tarifaan, bussi lähti kohti Fuengirolaa. Matkalla ihastelimme valoissa kylpevää Gibralttaria ja päätimme, että tulevana perjantaina lähdemme käymään siellä koko sakilla paikallisia apinoita ja muita brittejä moikkaamassa.

Illan päätteeksi kävimme vielä syömässä iltapalaa tässä ihan kodin lähellä olevassa ravintolassa. Samalla saimme seurata sitä, miten Espanjalaiset miehet elävät jalkapallosta! Ainakin kolmesta telkkarista tuli ottelu Real Madrid vastaan Atletico ja jos suomessa olisi sama meininki ja kannustus niin polliisit siinä keräilisi jo innokkaimpia säilöön. Meille tarjoilija hymyssä suin vähän pahoitteli menoa ja mekkalaa mutta eihän se toki meitä haitannut. Tytöt ja Olli olivat viettäneet myös mukavaa päivää rannalla simpukoita keräillen ja auringosta nauttien.

Sunnuntai oli sitten lepopäivä ja tytöt kävi Einen johdolla suomalaisessa kirkossa ilta messussa. Me olimme sillä aikaa Ollin ja Elsan kanssa leikkipuistossa yhdessä Jarin ja Pepin kanssa. Tässä yhteydessä on mainittava, että olemme Jarin kanssa saaneet aika hyvä lenkkitraivin päälle. Rantaa on juostu suuntaan jos toiseenkin jo useampana päiväna joten eiköhän se ala kunto pikkuhiljaa nousta.