Uudet ystävät

Toinen päivä täällä Fuengirolassa oli täynnä aurinkoa. Aamusta päätimme, että tänään mennään rantaan kävelylle ja tavataan myös uudet suomalaiset tuttavat. Puolen päivän jälkeen suuntasimme rantabulevardille kaiken maailman ihmisten sekaan. Puheensorinasta oli kuultavissa suomea, espanjaa, englantia, saksaa ja taisi siellä jokunen ruotsinkielen sanakin joukossa leijua. Olli ja Elsa halusivat tietysti hiekalle leikkimään ja ihan merivettäkin piti käydä kokeilemassa. En tiedä aivan tarkkaan, paljonko lämpötila oli varjossa mutta meillä oli lyhythihaiset paidat, paikallisilla talvitakit ja britit oli tietysti ilman paitaa! Jokainen voi siis itse päätellä lämpöasteiden määrän.

Siinä kävellessä ja leikkiessä tuli tietysti nälkä ja löysimme viimein alueen, jossa oli ruokalaa vieri vieressä. Aivan viimeisenä siinä rivissä löytyi sitten suomalainen Refla ravintola. Siellä oli iso telkkari josta näkyi hiihtoa ja sekös sai meidät pysähtymään. Olo oli vähän kuin olisi kotiin tullut, kun tarjoilija/omistaja alkoi jututtaa meitä. Ruoka ja juoma oli hyvää ja hinta laatu suhde kohdallaan ja mikä tärkeintä, kiltisti ruokansa syönyt Olli sai lahjaksi Reflasta pikku auton ja vähemmän kiltisti syönyt Elsa tukkapinnit.

Rannalla näimme todella hienoja heikkaveistoksia, joita oli tehty Loppiaisen kunniaksi.

Syötyämme lähdimme patikoimaan takaisin ja tapaamaan uusia tuttaviamme. Toki oli Eine Mariaa jo netissä jututtanut ja muutaman puhelunkin vaihtanut mutta nyt nähtiin heidät ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että harvoin tapaa ihmisiä, joiden kanssa juttu lähtee luistamaan niin hyvin kuin Marian ja Jarin kanssa lähti. Vaihdoimme kuulumisia ja kävimme kahvilla heidän kotonaan. Kävellessämme kaupan kautta kotiin, saatoimme yhdessä todeta Einen kanssa, että olipas mukavia ihmisiä ja että toivottavasti vietämme paljonkin aikaa yhdessä tulevina viikkoina täällä Fuengirolassa.

Nyt on sitten ilta lopuillaan, ja tässä kirjoittamisen lomassa syömme leipää, makkaraa ym. ja Tervonen juo olutta!