Päiväretki Gibraltarille

Perjantai aamuna pakkasimme kaikki lapset autoon, ja suuntasimme vanhan rouvan keulan kohti Gibraltaria. Matkasää oli loistava lämmintä parikymmentä astetta, ja sopivasti pilviä ja tuulta ettei ollut liian kuuma. Reilun sadan kilometrin matka taittui nopeasti, rantamaisemia katsellessa ja ipanoiden höpötyksiä kuunnellen. Perille tulosta ei ollut epäselvää sillä Gibraltar-vuorta ei todellakaan voi olla huomaamatta. Tullista selvittyämme, tutustuimme Gibraltariin autolla ajellen.

Ajoimme autolla korkeaa vuorta ylöspäin ja täytyy sanoa, että välillä mieleen tuli yö Granadassa, kapeata ja jyrkkää. Nyt oli onneksi kuitenkin päivänvaloa ja kiitos brittien, jotka ovat kirjoittaneet liikenemerkkeihin varmuuden vakuudeksi vielä sen, mitä ne tarkoittavat niin tyhmempikin turisti ymmärtää ajaa väärin.

Gibraltar, siis suo britannialle kuuluva vuori on 6,5 neliökilometrin suuruinen pläntti. Tunnetuksi paikan tekee myös se, että se erottaa Välimeren ja Atlantin valtameren toisistaan. Paikallaan seisten siis voi katsoa välillä toista merta ja välillä toista. Lahti on n. 75 neliökilometrin kokoneinen. Lisäksi tämä lahti erottaa myös Euroopan ja Afrikan eli kahden meren näkymän lisäksi samoilta jalansijoilta voi nähdä kaksi maanosaa!

Niin ja sitten on ne apinat! Niitä siellä rinteillä piisaa ja ne veijarit ei sitten vierasta pätkääkään. Nämä Magotit on tosi läheisyyden kipeitä sillä esim. Vanharouva Zafira sai tehdä tosi läheistä tuttavuutta yhden asukin kanssa. Apina tuntui ottavan Opelin omakseen ja kun yritimme lähteä liikkeelle, herra katseli vain tuulilasin takaa vakavan näköisenä. Lapsista oli mukava jutustella näiden "serkkujen" kanssa ja varmaan myös turistien vähyys piti apinat suht rauhallisena eikä taskuvarkaus yrityksiä ollut havaittavissa.


Tämä Britittien saari on hyvin hyvin tiheään asuttu. Asukastiheyt on 4 303 asukasta neliökilometrillä ja täytyy sanoa, että autoja ja varsinkin skoottereita siellä oli ainakin yhtäpaljon neliökilometria kohden. Kuten sanottua, virallinen kieli alueella on "lontoo" eli siis englanti mutta oman mausteensa tähän kielisoppaan antaa alueen "oma" kieli Ilanito. Tämä on tietysti sekoitus englannin kielestä sekä Andalusian alueen espanjan kielestä. Vierailuaika oli osuva, sillä turisteja oli vähän vaikka kaikki paikat olikin täynnä. Gibralttarilla vierailee vuosittain yli 7 miljoonaa ihmistä ja nyt siellä ei ollut kuin me ja muutama muu meidän lisäksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että alueelle on rekistöröitynyt enemmän yrityksiä kuin asukkaita.

Saartahan on pidetty ajan saatossa myös halpana verovapaana ostopaikkana mutta sitä se enää todellakaan ole. Vain viina, tupakka ja bensa on halvempaa. Bensa maksoi 0,94 egeä / litra eli oli noin 10 centtiä edullisempaa kuin Espanjassa. Bensasta puheenollen Tervonen meinasi sitten valella yhden bensiksen ko. aineella tankatessaan. Sitä kun on tottunut, että kun tankki alkaa tulla täyteen, pistooli naksahtaa ja bensan tulo katkeaa. Tällä huoltamolla ei kuitenkaan homma toiminut näin ja ilman, että Eine karjaisi vieressä, olisi bensaa varmaan ehtinyt valua meriinkin. No nyt sen yli tulo rajoittui Tervosen kenkään jota on sitten Vimin tapaisella aineella pesty.

Britti poliisit eli Bobit ovat sitten tarkkoja kavereita. Kun olimme palaamassa Espanjan puolelle, yritimme tietysti suomalaiseen tapaan päästä jonojen ohi. No siinä seisoi yksi näitä em. herroja ja pysäytti meidät. Hän katsoi autoomme sisälle ja totesi, että "tämähän on seitsemälle rekisteröity auto". Johon me tietysti rehellisinä suomalaisina nyökkäsimme. Seuraava kommentti olikin sitten "mutta teitähän on siellä kahdeksan"! Ja taas koko seurua nyökkäsi. Kas kun tieto ei meille ollut mitenkään uusi. Bobi pyöritteli päätään ja kehoitti meitä kääntymään takaisin ja suuntaamaan jonon päähän. Millainenhan olisi ollut Gibralttarilainen poliisiasema?

Ai niin, lopuksi on vielä mainittava, että tippukivi luolat ovat aivan uskomattoman näköisiä. Niissä käydessään tulee jotenkin niin pieni ja mitätön olo.