1.1.2010

Väsynyt seurue yrittää herätä, Einellä migreeni ja muillakin vähän nuhjuinen olo. Päätettiin, ettei tänään tehdä mitään ja ulos mennään, jos jaksetaan. Sitten tuli puhelu Tervoselle setä Tapanilta ja uutiset saivat itkun ja surun purkautumaan. Setä Lauri oli nukkunut pois edellisenä yönä. Hetken jos toisenkin ajatukset pyörivät elämän raadollisuudessa ja ihmisten kohtaloissa mutta myös hyvät muistot lapsuudesta ja siitä, kuinka Lasse otti mukaansa pikku Risto pojan monen moisiin asioihin. Fudista käytiin katsomassa Kajaanissa lähes joka sunnuntai ja muutenkin Lasse kaikesta huolimatta oli tärkeä ihminen Ristolle läpi elämän. Toki ikäviäkin asioita heidän välillään välillä oli ja kaikki Lassen tekemät asiat eivät olleet miellyttäviä mutta toisaalta voidaan sanoa, että ikuinen vihaaminen ja asioista riiteleminen ei johda mihinkään muuhun kuin katkeraan elämään ja pahaan oloon. Loppujen lopuksi voin rehellisesti sanoa, että minulle tulee iso ikävä setääni Lassea!!!
Illalla lähdimme kuitenkin pienelle kävelylle ja ehdimme myös käymään läheisessä leikkipuistossa. Taas kerran tuli todistetuksi, ettei pienille lapsille oli väliä, mitä kieltä toinen puhuu, sillä leikkiä voi kaikkien kanssa. Tosin äiti heilutti Elsaa keinulaudalla niin intensiivisesti, ettei huomannut Espanjalaisen pojan hätää laudan toisella puolella, kun hän yritti piipittää omalla kielellään että haluaa pois!! Ollista voidaan kertoa tässä yhteydessä sen verran, että hän oppii paikallisen kielen meistä nopeimmin. Kävelimme nimittäin läheisen kaupan ohi ja kaupan ulkopuolella kerjäläinen huusi Ollille että HOLA, johon Olli totesi, että äiti hei, tuo setä sanoi minulle terve! Happi hyppely teki taas sen, että Elsa ja isä nukahtivat ensimmäisinä koko porukasta.